31.8.2015

Erään päivän asun kuvaussessio

Mukavaa, kun nyt on alkanut olla blogitapahtumia myös ilta-aikaan! Me työssäkäyvät harrastelijabloggaajatkin pääsemme helpommin osallistumaan niihin. Niinpä siis viime viikolla olimme itseasiassa apteekkareiden kanssa eräässä mielenkiintoisessa tilaisuudessa, jossa tapasin myös muutaman hyvän bloggarikolleegan. Sara S pyysi kuvausapua tilaisuuden jälkeen ja suostuin tietysti oitis. Katsoppa tästä Saran asukuvat, jotka minä hänestä otin:)

Kun olimme ensin kuvanneet Saran asun, olikin minun vuoroni. Meikäläisen kuvaussessio tosin katkesi kuin seinään, kun tapasimme kadulla tuttuja.. Ja tyystin se loppui, kun valtion päämiehiä alkoi virrata "solkenaan" meidän editsemme. Ensimmäisestä autosta nousi Martti Ahtisaari, jolle me tyydyimme vain antamaan tietä, mutta kun seuraavasta asteli ulos Sauli Niinistö, ei kamera pysynyt enää vaiti:)

(Sauli, miksi et kertonut meille etukäteen!?)

Dress: Ralph Lauren
Biker: Stradivarius
Heels: Unisa

^Sara, mä soluttaudun noitten mukaan, venaa vähän.."

 ^"Hei, tuolla on tuttuja, mä tiedän nuo tyypit:)"

^"Ai niin, mä unohdin, että meillä oli kuvaukset kesken!"

^"Sara, älä kuvaa enää mua, kuvaa Saulia!"



Kuvat: Sara S

30.8.2015

Leo ja ensimmäinen koiranäyttelyviikonloppu

Kylläpäs me jännitimme tätä viikonloppua, niin etukäteen kuin sen aikanakin. Olimme nimittän lauantaina koko pitkän päivän Janakkalassa Leon ensimmäisessä koiranäyttelyssä ja sunnuntaina heti perään toisessa näyttelyssä Kaivopuistossa. Janakkalan näyttely oli kansainvälinen koiranäyttely ja siellä oli kaikki mahdolliset rodut kisaamassa omissa kehissään. Kaivopuistossa oli vaan pieniä koiria ja sen takana oli Suomen Kääpiökoirayhdistys ry. 

Leo oli pesty ja puunattu etukäteen ja Janakkalassa Leon isän kasvattaja ystävällisesti trimmasi sen viimeisen päälle näyttelykuntoon. Mutta, kisavastukset olivat vaan niin kovia, että ei Leosta ollut kisaajaksi niitä vastaan.. Siinä missä Leon karva on tooosi paksua ja vähän "suttaista" (vahvan pohjavillan tähden), oli kanssakisaajilla karva kuin ohutta hiusta. Myös malliltaan Leo poikkesi kovimmista vastuksista, koska se oli silminnähden niitä kookkaampi. Samoin vartalon malli on Leolla liian pitkänomainen, kun valioyksilöillä se on lähes kuutiota muistuttava. Plussaa tuli vankasta rakenteesta ja hännän kantamisesta:)

No mutta, kävimmepä kuitenkin kuulemassa kahden eri tuomarin arvostelut. Janakkalassa tuomarina oli kroatialainen nainen ja Kaivopuistossa puolestaan suomalainen. Ehdottoman positiivista oli se, että Leo ei tullut hylätyksi kumpanakaan päivänä:) Se antoi nätisti tutkia hampaat ja vieraidenkin hipelöidä sitä, vaikka kotona se ei aina ole todellakaan itsestäänselvyys.. Janakkalassa tuomarin arvio oli Erittäin hyvä ja Kaivopuistossa Hyvä. Ei tullut siis hylsyä kummastakaan näyttelystä, jeee:)

Parasta antia oli myös Leon sukulaisten tapaaminen:) Se tapasi nimittäin Nemo -veljensä lisäksi Äidin, ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen. Ja huikentelevainen Isäkin tavattiin sunnuntaina Kaivopuistossa. Isää Leo ei ollutkaan koskaan aikaisemmin tavannut, heh. Molemmat vanhemmat ovat muuten rotunsa valioita ja huh, miten kauniita! Leollakin olisi siis ollut periaatteessa mahiksia olla valioyksilö, mutta kyllä se taitaa olla ihan vaan meidän kotikoira. 

Vaikka menestystä ei tullutkaan, Leo on meidän perheen valioyksilö. Se on ainakin varmaa <3

PS. Kymppi -uutisten kevennyksessä on muuten illalla juttua Kaivopuiston puudeleista:)

Äiti ja poika <3 
(Leo vasemmalla ja Äiti oikealla)

^Velipoika edellä ja Leo perässä eli viime hetken harjoittelukierros ennen kehään astumista. 

^Tämä yksilö niitti mainetta ja kunniaa - ihan mielettömän kaunis Pomeranian. 

^Kovat vastukset kehässä 

^Janakkalassa oli tuomarina kroatialainen nainen. Ja Leolla korvat luimussa <3

^Rankka päivä vaati veronsa eikä Leo kaikkensa antaneena meinannut enää pysyä hereillä <3 


Uusi päivä uudet kujeet:) Kaivopuistossa Äidin kanssa puunattavana - siinä kuulkaa sakset suhisi ja harjat heiluivat:) 


^Leo oikealla ja Äiti vasemmalla 

^Kaivopuistossa hetki ennen kehään menoa! Vielä viimeiset harjaukset.. 

^Valmista:) 


^Kaivopuiston vastukset ei päästäneet Leoa helpolla - pronssia tuli:)


^Leoa alkaa jo kisaväsymys painaa (harmillisesti kesken kehäkierroksen), eikä käskyjä otettukaan enää ihan helpolla vastaan:) 

^Leon isä oikealla - ihan superkomea Pomeranian ja karvakin ihan täydellistä!

28.8.2015

Joe Blascon vieraana meikkituolissa

Pääsin tällä viikolla töiden jälkeen hiukan relaamaan, kun sain kutsun tulla tutustumaan Joe Blascon Fabianinkadun myymälään ja siellä erityisesti heidän syksyn meikkiuutuuksiin. Minulle oli jopa varattuna meikkausaika, eli koko meikki pohjustuksineen tehtiin Joe Blascon tuotteilla.

Vanhan meikin puhdistuksen jälkeen iholle levitettiin ihana kevyt seerumi (Instant Youth Activator serum), joka tuote-esitteen mukaan sekä kiinteyttää ihoa, saa ihon hohtamaan ja vähentää juonteita ja ryppyjä. Ihoa silottavan vaikutuksen väitetään olevan välitön.

Parasta meikkauksen antia oli kuitenkin Joe Blascon BB Cream 5 in 1, jota käytettiin yksinään meikkivoiteen asemesta. Ihastuin siihen, koska haluan että meikkivoiteen täytyy olla sekä kevyt että samalla reilusti ihon värivirheitä tasoittava. Kyseisessä BB-voiteessa vaikuttaa olevan tarpeeksi väripigmenttiä nimenomaan siihen rooliin, se häivyttää ihon "pikku"-virheitä, kosteuttaa ja saa näyttämään ihon kauniin mattapintaiselta. Ihan täydellinen meikkivoide meikäläisen tarpeisiin!

Tykkäsin myös todella paljon juuri oikean punaisesta Joe Blascon huulipunasta Candy Rose, jota täydennettiin siihen sopivalla huulikiillolla Pink Bronze. Sitä tosin levitettiin vain huulten keskiosaan tuomaan sellaista täyteläistä efektiä.

Semmoinen ihanan rento tapahtuma menneellä viikolla:) Kuvista kiitos kuuluu ihanaiselle blogiystävälleni Misorellalle (klik) <3

Meillä täällä kotona jännitys tiivistyy tiivistymistään, nimittäin tämä alkanut viikonloppu menee kyllä ihan tyystin koiranäyttelyiden merkeissä. Huomenna lauantaina pikku-pomeraniamme Leo astelee kehään Janakkalassa ja heti perään sunnuntaina Kaivopuistossa. Huh huh. Ainoa toiveemme on, ettei sitä hylättäisi, ainakaan molemmissa näyttelyissä. Olisikin kiva saada sellainen pienenpieni kipinä kytemään kyseistä harrastusta kohtaan, joka tuskin roihahtaa, jos edessä on pelkkiä hylkypäätöksiä..

Mutta siis, ollaan taas kuulolla ja ihanaa viikonloppua kaikille teille! 
















22.8.2015

Alessi loves Lemon and so does my skin

Olen joskus ennenkin puhunut täällä blogissa siitä, että tokihan kauneuttaan pitää yrittää vaalia kaikilla mahdollisilla voiteilla ja laitteilla, mutta todellinen kauneudenhoito pohjautuu lopulta siihen, millaista ravintoa kierrättää elimistössään. Olet sitä mitä syöt ja se myös näkyy. Hyvät voiteet ja ulkoiset kauneudenhoitorutiinit parhaimmillaankin vain tukee asiaa, mutta ei ne yksin riitä.

Yksinkertaisena ihmisenä haluan pitää asiatkin yksinkertaisina, enkä varsinkaan aamuisin ehdi viitsi alkaa loihtia mitään kovin monimutkaista aamupalaa. Lapsenä äiti keitti meille lapsille joka jumalan aamu puuroa ja sen kanssa oli aina tuoreita marjoja. Tästä pidettiin kiinni, eikä siitä todellakaan lipsuttu. Eikä meistä sisaruksista kukaan sairastanut oikeastaan koskaan kouluaikana. Minä olin sairastumisen tähden poissa koulusta 12 ensimmäisen kouluvuoden aikana vain yhden kerran, kun peruskoulun toisella luokalla sairastin jonkun rokon. Yläasteella muistan olleeni kerran kuumeessa, mutta sekin alkoi perjantaina koulupäivän loppupuolella ja maanantaina olin takaisin koulussa. Heh, tein silloin musiikinkokeen 39,7 asteen kuumeessa ja sen jälkeen lähdin kotiin sairastamaan. Sain tuosta kokeesta muuten 10- eli kyllä se kuume pehmensi minunkin päätäni, ainakin tuon miinuksen verran:)

Mitkään asiat ei tietenkään ole noin suoraviivaisia, mutta uskon vahvasti, että kodin perintönä saaduilla ravintotottumuksilla on iso rooli myös yleisen terveydentilan osalta. Toki perintötekijät näyttelevät varmastikin ihan yhtä suurta roolia ja monet muutkin asiat, joista minä en ole perillä..

Kun aikoinani lähdin opiskelemaan ja pääsin irti äidin tiukasti ylläpitämästä ruokakulttuurista, huomasin sen kyllä heti naamasta. Ruokavalion muutos näkyi välittömästi iho-ongelmien muodossa. Minulle kehittyi ihan älyttömän paha akne, jonka merkit näkyvät kasvoillani edelleen.

Nyt kun vastaan sekä omasta että jälkipolveni aterioinnista, haluan jatkaa kodin perintönä saamaani oppia: puhdas ja mahdollisimman vähän käsitelty ruoka ja paljon luonon omia vitamiineja. Puurokulttuuria yritän edelleen ylläpitää, mutta kyllähän se on hankalaa - onhan tämä nykypäivän ruokakulttuuri hieman monipuolisempi kuin se oli silloin, kun minä heräsin pienenä koululaisena aamupalaa nautiskelemaan.

Mutta siis, pidän edelleen ruokavaliotani mahdollisimman yksinkertaisena ja jos jotain kadun nuoruudestani, niin se on ehdottomasti se vaihe, kun elin ravintokapinavaihetta ja pistin suustani alas melkeinpä pelkkää roskaruokaa.

Onneksi järki voitti ja olen palannut siihen kulttuuriin, mistä aikoinani lähdin kapinamielellä opiskelemaan. Mahdollisimman puhdasta perusruokaa ja paljon luonnon omia vitamiineja.

Jotta aiheeni ei lähde ihan laukalle, niin mennään siihen, mistä minun piti alunperin kirjoittaa. Olen nimittäin etsinyt kunnollista sitruspuristinta, koska rakastan tuorepuristettua appelsiinimehua. Ja yleensäkin appelsiinia ja olenkin monesti miettinyt sitä appelsiinivuorta, jonka meikäläinen on elämänsä aikana syönyt..

Appelsiinin lisäksi sitruspuristin avittaa myös sitruunamehun juontia, jolla minä aloitan jokaisen aamun. Silmiini nimittäin osui joskus viime vuoden puolella useita artikkeleita, joissa korostettiin sitruunan moninaisia terveysvaikutuksia. Se tuntui olevan sekä yksinkertainen ja nopea että myös hyvä teflonsuoja elimistölle, puhumattakaan sen vaikutuksesta ihon kuntoon ja vaikkapa ryppyjen ennaltaehkäisyyn.  Käykääpä kurkkaamassa vaikka tämä artikkeli aiheesta, klik.

Eli hyvän sitruspuristimen ominaisuuksia: 1. Sen on oltava ehdottomasti käytännöllinen (helppo käyttää ja helppo puhdistaa) 2. Sen on oltava toiminnoiltaan yksinkertainen, jotta lapsetkin pystyy sitä käyttämään ja 3. Sen on oltava kaunis muotoilultaan. Tämä kuvissa näkyvä Alessin sitruspuserrin täyttää kaikki edellä luettelemani vaatimukset ja se on absolutely paras sitruspuristin, jonka minä olen koskaan omistanut. Ja on kuulkaas monenlaisia kokeiltu..

Minun lemppariyhdistelmä aamuisin on appelsiinin ja sitruunan yhdistelmä eli kokonainen sitruuna ja vaikka puolikas appelsiini pehmentämään sitruunan kirpsakkaa makua. Siinä on kuulkaas vatsaystävällinen C-vitamiinipommi, jonka avulla jaksaa vaikka minkälaista twistiä ja heh, pysyy kauniina ja toki myös terveenä:) 

Oletteko te noteeranneet näitä sitruunan terveysvaikutuksia? Ja olisiko teillä vinkata jotain toista yhtä toimivaa sitruspuserrinta?





18.8.2015

Pink paisley print dress

Olenkohan muistanut hehkuttaa teille, kuinka olo voikaan olla kevyt ja puhdas, kun se on puhdistunut kaikesta siitä ällöttävästä sokerimönjästä. Virtaa riittää kuin pienessä voimalaitoksessa ja olo on muutenkin ihan superpirteä. Lenkkikin kulkee tosi sutjakkaasti, iho on hyvässä kunnossa eikä missään ruhon osasessa ole sellaista pöhöttynyttä fiilistä. Säännöllinen päänsärkykin loppui kuin seinään.

Jos joku kaipaa vinkkejä siihen, miten onnistua vierottamaan itsensä sokerista, niin minäpä annan teille yhden 100% varmasti toimivan vinkin. Ja se on niinkin yksinkertainen, että jätätte vaan kertakaikkiaan sokerin pois! Älkää syökö sitä! Älkää pistäkö suuhunne sellaista, jossa tiedätte olevan sokeria! Teette vaan itsenne kanssa diilin, että omaa ainokaista ruhoa ei enää marinoida sokerissa. Okei, se vaatii tietysti sen, että tiedostaa sokerin haittavaikutukset ja myös tuntee ne kehossaan. Ja ennenkaikkea, haluaa (siis todellakin Haluaa!) siihen muutoksen. 

Ensimmäiset kaksi-kolme päivää on ne kaikkein hankalimmat ja se kannattaa tiedostaa jo etukäteen. Niitten yli pääsee kyllä tahdonvoimalla (jep, sitä se todellakin vaatii!), koska viikon jälkeen alkaa jo nähdä selkeän eron vanhaan sokerihuurteiseen elämään ja kehoon. Kun selättää sen ensimmäisen piinaviikon, kestää miten pitkään vaan!

Jos minä olen siinä onnistunut, tekin onnistutte. I quarantee. En oikeasti voi kyllin hehkuttaa sokerittoman elämän hyötyjä ja sitä mielettömän hyvää tunnetta!

Pari asiaa vielä.. Mitäs tykkäätte mun uudesta mekosta? Tilasin sen Bootz´n nettikaupasta jokunen aika sitten (kun kokoja oli vielä ihan kivasti jäljellä). Luotan sen verran Ralph Laureniin brändinä, että en kyseenalaistanut materiaalia ollenkaan ja kokokin meni kertalaakista nappiin. (Minun päälläni oleva koko on S.) Samassa yhteydessä tilasin myös aivan täydelliset työkengät eli nämä Peter Kaiserin kaunokaiset, klik. Tilasin koon 37,5 ja se oli minulle ihan tismalleen oikea koko. Kuvaan ne joku kerta myös blogiin, I promise. Olen ennenkin käyttänyt Peter Kaiserin kenkiä ja ne on vaan ihan älyttömän hyvät jalalle. 

Ai niin, blogikirppiksellä on taas hiukan uutta eli käykääs kurkkaamassa, klik

Mukavaa viikonjatkoa ystävät ja tsemppiä mahdolliseen sokerivapaaseen elämään!


Translation: I wonder if I have remembered to point out my new sugar free life.. The feeling is so light and clean after my body is cleansed off that yucky sugar stuff. 
If you want to know how I succeeded to get rid of the sugar, my advice is very simple: Just don´t eat it! Don´t put it into your mouth! But. You first need to clarify for your self and understand all the side effects of sugar, plus the benefits of sugar free body. Thereafter you just need to implement your decision. It´s that simple!
But first things first: How do you like my new dress? This sweet pink paisley print dress is from Ralph Lauren´s collection and (at least) I like it a lot. I count on RL´s material because it´s very high quality and that´s why I dared to order it from Bootz webshop. What a good decision:)
Have a great week my friends and good luck to achieve the sugar free life:)







Dress: Ralph Lauren (this one, klik)
Watch: Kenneth Cole
Heels: Zara

Postaus sisältää kaupallisia linkkejä.
Adlinks are included.

16.8.2015

Safkaa skideille eli Hanna Gullichsenin kirjanjulkkaritilaisuus

Olimme viime viikolla Marjukan kanssa Hanna Gullichsenin uuden ruokakirjan eli Safkaa skideille  -kirjan julkistamistilaisuudessa. Tilaisuus pidettiin ihanan tunnelmallisessa Winecellars -nimisessä tilausravintolassa Kalevankadulla.

En voi kieltää sitä, ettenkö olisi odottanut suurella mielenkiinnolla, millaiset tarjoilut Avokadopastan loihtijana ja supersuositun Meidän safkaa -kirjan pääkokkina tunnettu Hanna Gullichsen olikaan meille tilaisuuteen loihtinut. Ja täytyypä sanoa, että yllätyin todella iloisesti. Tarjoilut oli (kokoajan ruokakulttuuriltaankin monimutkaistuvassa ajassamme) ihanan yksinkertaiset, jos näin voi tässä yhteydessä sanoa.. Olen nimittäin itse niin perusruoan ystävä kuin olla vaan voi ja välillä ihan harmittaa, kun ruoka-asioissakin sellainen hienostelu ja hifistely on viety jo ihan sfääreihin..

Niin, tässä tilaisuudessa ei oltu hifistelty, vaan tarjolla oli kaikkea hyvinkin yksinkertaista. Oli pizzapalasia, porkkanakippoja, tavallista paahdettua paahtoleipää, jossa oli välissä jotain juustoa ja kinkkua ja sen semmoista. Kaikkea sellaista, mitä jokainen meistä osaa tehdä. Ja ihanan raikasta vihersmoothieta!

Toinen iloinen yllätys oli ehdottomasti se, kun aloin kotona tutkia Safkaa skideille -kirjan reseptejä. Jälleen sama reaktio: Ihanan tavallista ruokaa! Kerrankin. Tähän kirjaan oli nimittäin koottu yksiin kansiin Hannan omat, hänen äitinsä ja isoäitinsä reseptivihkojen parhaimmisto. Ja lisäksi Hannan oman pojan, tokaluokkalaisen Erikin lempiruoat löytyvät nekin kirjan sivuilta. Kirjassa on mukava valikoima reseptejä myös yksinkertaisten makeiden kahvipöytä -leipomusten tekoon. Esim. leipävuokaan leivottava banaanikakku menee kyllä itselläni kokeiluun ihan ensimmäisten joukossa. Vaikka itse en niitä sokerin tähden söisikään, mutta tykkään tehdä vieraille kaikkea maistuvaa.

Tiedättekö muuten mitä tänään pop up -ravintolapäivänä päätimmekään tehdä (nyt kun muutenkin puhutaan näistä ruoka-asioista)? Meidän juniori on nimittäin haaveillut jo jonkin aikaa omasta kahvilasta ja tässä taannoin he sitten kaverinsa kanssa tiedustelivat meiltä äideiltä lupaa perustaa oma pop up -kahvila. No, eihän äidit voi pistää kapuloita rattaisiin näinkin rohkeassa ja myös aika kehittävässä asiassa, jos lapset itse sitä haluavat sellaista kokeilla. Ei muuta kuin suunnittelutalkoot pystyyn ja siitä se idea sitten lähti. Olen tänään aamulla leiponut uunituoreet pullat ja eilen iltasella syntyi mokkapalat käden käänteessä. Naapurin äiti puolestaan leipoi mustikkapiirakkaa vaniljavaahdolla ja lisäksi vielä kaurakeksejä. Tyttöjen kahvila oli ihan huikea suksee ja ensimmäisen tunnin jälkeen pöytä oli jo lähes tyhjä. Tarjoilut oli ihanan tavallisia kotileivonnaisia, ja siitäkös tytöt saivat paljon kiitosta:)

Toivottavasti tämä kesä vaan jatkuisi ja jatkuisi, eiks vaan! Ihana kesäviikonloppu eli mikäpä on aloittaessa taas arkinen aherrus huomenna. Mukavaa ensi viikkoa teille kaikille ja nähdään taas <3!





^Vihersmoothien ainekset eli pinaattia, kesäkurpitsaa, sitruunaa ja omenaa (tai vaihtoehtoisesti ananasta). Parasta maistamaani vihersmoothieta, ehdottomasti!


^Ruokakirjailija Hanna Gullichsen ja Marjukka


^Safkaa skideille tultaneen julkaisemaan myös e-kirjana lähiaikoina. 
Siitä on helppo katsoa reseptit vaikka ruokakaupassa.