1.8.2015

Pari trendi -bongausta: Culottes housut ja nyörikengät

Olen trendien suhteen vähän hitaasti syttyvää tyyppiä. En lähde jokaiseen aallonharjaan mukaan, vaan katselen mieluummin hetken aikaa ja makustelen asiaa mielessäni. Suurin osa trendeistä kulkee ohitseni ja tyydyn ihailemaan niitä muitten yllä. Osasta en pääse irti ja silloin niihin täytyy tarttua.

Olen jo jonkun aikaa makustellut mielessäni pinnalla olevaa Culottes -trendiä ja tullut siihen tulokseen, että haluan kokeilla sitä itsellenikin. Cuolotteshan on jo terminä varsin houkutteleva, vaikka niidenkin aika nähtiin jo 80-90 -luvuilla, tosin silloin niistä käytettiin (ehkä jopa vähän hölmöä) nimeä "housuhame".

Iskeekö Culottes -muoti teihin, vai onko se ehdoton nou nou 
(kuten ainakin minulla aluksi oli)?

Löysin Pinterestistä tietysti kasapäin ihania ideakuvia Culottes -housujen yhdistelemiseksi ja tässä joitakin poimintoja. Parhaimmillaan trendi toimii yhdistettynä yksinkertaiseen yläosaan ja keveisiin kenkiin, kas näin:



Nettikaupoista löysin muutamia kivoja Culottes -housuja ja tässä niistä joitakin. Kuvat ovan Nellyn sivuilta, mutta kannattaa ehdottomasti poimia myös NÄMÄ Zalandolta löytyvät ihanuudet, klik.



Oranssit Culottes housut, klik
Vaaleat, kas tästä näin klik
Ja Mustat tästä näin, klik


Itse tykkään yhdistelmästä, jossa Culottes housut on yhdistettynä pitsisiin nyörikenkiin. Niitä on tarjolla ainakin Nelly Shoes -brändillä monetkin:

Vasemmalla reunalla olevat, klik (tai samat nudena, klik)
Keskimmäiset tästä näin, klik
Oikealla reunalla olevat, klik (tai samat vaaleana, klik)



Vasemmalla olevat omat suosikkini, kas tästä näin, klik (tai samat mustana, klik)
Ja oikealla olevat nyörikengät, klik


(Huom! Linkit ovat kaupallisia linkkejä)


30.7.2015

The farkut ja meikäläisen ensimmäinen #belfie

Voi pojat mitkä säät taas täällä Helsingissä onkaan! Vettä sataa ja ulkona on asteita ehkä nipin napin yli kymmenen.. Eipä tekisi mieli nillittää säästä, mutta onhan se säitten haltija kohdellut meitä tänä kesänä poikkeuksellisen epäreilusti.. Ostimme tänä kesänä uudet kesäkalusteetkin (siis ruokapöydän ja tuolit), joita olemme päässeet käyttämään ihan muutaman kerran. Kun ulkona tuulee ja sataa, niin kyllä sisäruokinta silloin vie voiton, kesästä huolimatta. Voi vitsit, miten mahtava kesä meillä olikaan viime vuonna, vieläkö muuten muistatte!? 

Olemme katselleet muutaman päivän matkojakin jonnekin päin Eurooppaa, mutta eipä niitä ole mitenkään kovin runsain määrin enää tarjolla. Budabestiin pääsisi vielä kohtuullisen varmasti, mutta muuten lennot kaikkein suosituimpiin Euroopan kaupunkeihin onkin sitten kortilla. Olisi nimittäin ihan mukava saada nautiskella edes jokunen aurinkoinen päivä tämän loman aikana.. Katsotaan nyt vielä, mitä ensi viikolla eli viimeisellä lomaviikolla päätämmekään tehdä..

No mutta, huomenna olisi tarkoitus lähteä taas poimimaan vähän mansikoita ja vadelmia. Sattuisiko teistä muuten joku tietämään, onko täällä pääkaupunkiseudulla jossakin mahdollisesti jollakin tilalla mahdollista vadelmien itsepoiminta? Yritin googletella, mutta laihoin tuloksin.. Vadelmien aika on tyypillisesti vasta elokuun puolella eli voihan olla, että ne eivät ole täällä vielä edes kypsiä.. Hämeenlinnassa Kankaisten Marjatilalla vadelmien itsepoiminta on jo mahdollista, koska siellä ne kasvatetaan sellaisissa jännissä "putkissa", ikäänkuin avonaisissa kasvihuoneissa. Mutta siis, onko todellakin pakko lähteä sinne saakka, vai löytyisikö täältä pääkaupunkiseudulta vastaavaa??

Ai niin, noista farkuistahan minun piti tulla teille kertomaan. Ja samassa yhteydessä paljastaa ihka ensimmäinen oma #belfie eli kuva omasta pepandeeruksesta. En kuvannut sitä samasta syystä kuin Kim Kardashian kuvaa omaansa, vaan näyttääkseni teille ihan vaan farkkumateriaalia ja siistejä tikkauksia sekä hanuria korostavia takataskuja vähän lähempää. Otetaan kuitenkin sen verran taustaa aiheelle, että olen aina tiennyt Your FACE´n hyvistä housuvalikoimista ja kuvitellut, että sellaisissa tylsissä työhousuissa ne on parhaimmillaan. Olinkin aika yllättynyt, kun niiden farkkumallistokin on ihan vertaansa vailla! Tai siis ainakin tämmöisissä kapeissa malleissa, muista malleista minulla ei ole kokemusta. Nämä YourFACE´lta hankkimani farkut on oikeasti ihan täydelliset! Ne istuu ihan pööfekt, lahkeen mitta on just sopiva, ne on höyhenenkevyet ja vaikka ne on tiukat, ne ei purista tai paina yhtään mistään. Kaiken hyvän lisäksi, nämä on deminiltään varsin salonkikelpoiset. Jos siis tarvitset kaappeihisi salonkikelpoiset ja täydellisesti (hanuristakin) istuvat farkut, niin mene ihmeessä sovittelemaan niitä Your Facelle! 

Ei muuta tällä kertaa! Kivaa loppuviikkoa teille kaikille ja toivotaan viikonlopulle edes hitusen parempia säitä! Sekin riittäisi, että ei sataisi, vai mitä:)

Shirt: Zara
Jeans: Your FACE
Shoes: Paul Green


^The #belfie (hahhaahhaa)

29.7.2015

Kodin hyödyllinen elektroniikka

Koti, jossa nyt asumme, on toinen itserakentamamme, tai siis rakennuttama. Eihän me nyt itse tietenkään olla ominkäsin sitä rakennettu, oltu vaan suunnittelemassa ihan alusta lähtien. 

Se edellinen koti oli ensimmäinen projekti ja sen kanssa olimme tietysti ihan noviiseja. Meillä oli kiva, vehreä tontti ja tavoittelin sellaista kaupunkikartanoa ihan keskustan tuntumaan, veden äärelle. Suunnitteluvaiheessa sain päähäni (ehkä sisustuslehtien tarjoaman inspiraation sokaisemana), että haluan porealtaan meidän isohkoon kylppäriin, tuomaan sellaista "ylellistä kylpyläfiilistä". Näin itseni lillumassa siellä kylmänä syysiltana kylpyvaahdon keskellä, samppanjalasi kädessä nauttimassa elosta ja olosta, tunnelmavalojen loisteessa tietysti. Kuinkas muuten:) Edes tavallinen amme ei kelvannut, vaan siinä piti olla se moottoroitu systeemi, valoineen kaikkineen. Eipä tarvinnut kauaa asua, kun huomasimme (ja minä tietysti nolona jouduin tunnustamaan), että ihan hukkainvestointihan se oli. Toki, myyntivaiheessa sillä saattoi olla jotain lisäarvoa, mutta aktiivisessa käytössä se ei kyllä vuosien aikana ollut. Minä taisin kylpeä siinä kaksi kertaa. Vieraina olleet lapset siitä intoili, mutta muuten se oli kyllä lähes koskematta kaikki ne vuodet. Uudet omistajat saivat sen siis lähestulkoon uutena käyttöönsä ja toivotaan, että siitä olisi heille sitä iloa, mitä se ei meille koskaan tuottanut. Sitä rauhallista syysiltaa ei vaan jostain syystä koskaan tullut:)

Toinen hukkainvestointi oli keskuspölynimuriin yhdistetty rikkaimuri. Sen piti olla oiva lisäapu keittiössä, lattialle tippuneitten murusten kanssa, mutta pyh, ei ollut. Yhdenkäden sormissa taitaa olla ne kerrat, kun sitä käytettiin.. No, kotia kaupitellessa silläkin saattoi olla merkitystä, mene ja tiedä.

Tämä uusi koti, jossa olemme asuneet nyt hiukan yli vuoden, ei ollut varsinaisesti mikään käytännöllisyyden oppikirjasta opiskeltu taidonnäyte tai kokemuksen oppeihin nojaava luomistyö, oikeastaan kaikkea muuta. Luovuimme aika monesta käytännöllisyysaspektista tässä uudessa rakentamisprojektissa ihan vaan sijainnin nimissä. Jos lääniä olisi ollut yllinkyllin ympärillä, eikä tiukat kaavamääräykset olisi sanelleet jokaista yksityiskohtaa, ei meillä taatusti olisi tämmöistä kotia kuin nyt on. Eihän kukaan halua ehdoin tahdoin kotiinsa 56 rappusta, jotka kerää pölyäkin ihan mahdottomat määrät tai neljää kerrosta, jotka on sijoitettuna kuuteen tasoon.

No, on täällä joitakin todella onnistuneita ja käytännöllisiä elektronisia vehkeitä, joista ajattelin teille tässä postauksessa nyt kertoa ja esitellä.

Ensimmäinen todella onnistunut investointi on kameralla varustettu sähköinen ovilukko. Ovisummeri on siis ulko-oven vieressä ja siinä yhteydessä on myös pieni kamera sekä mikrofoni. Vastaanottimia (tai miksiköhän niitä vastakappaleita pitäisikään nimittää), on sisällä sitten kaksi kappaletta - toinen keittiötasolla ja toinen ihan ylimmässä kerroksessa. Jos ja kun ovikello soi (mitä tapahtuu tavallisena lauantaipäivänä vähintään se 20 kertaa), pystyy oven avaamaan siitä vastaanottimesta, katsomaan kamerasta kuka siellä oventakana oikein on ja tietysti myös juttelemaan hänen kanssaan. Ihan älyttömän kätevää! Kauhistuttaa ajatus, millaista olisikaan elämä ilman sitä! Meillä kuitenkin kavereita tulee ja menee ihan jatkuvalla syötöllä, eikä ravaus monet monet portaat alemmas vaan tunnu hyvältä ajatukselta. Ja juu, harvemmin siellä meikäläistä kysellään:)

Olisipa hauska muuten seurata ohikulkevien ihmisten reaktioita, jos alkaisi huudella mikrofoniin kaikkea hauskaa ohikulkeville.. No, ne on niitä mun sairaita "piilokamera" -suunnitelmia, joita kypsyttelen mielessäni constantly:)


Toinen investointi, jonka teimme jo keittiön suunnitteluvaiheessa, oli keittiökaapistoihin upotettava kahvikone. Me olemme todellakin hyvän kahvin ystäviä ja olemme käyttäneet ihan mahdottoman paljon rahaa kahviloihin, joista saa hyvää kahvia. Onkin todellista arjen luksusta saada tehdä omassa kodissa ihan sellaista kahvia, mitä tekee milloinkin mieli. Kone on meillä jokapäiväisessä käytössä, eikä muunlaiselle kahvinkeittimelle ole enää tarvetta. Myös maidonvaahdotin on helppo käyttää ja puhdistaa, mikä useissa pöytäkoneissa muodostuu esteeksi ihan jokapäiväiselle käytölle. Koneen puhtaanapidon täytyy olla helppoa, se on käytännöllisyyden ja käytön kannalta ehdoton edellytys. 

Ja kapselikahvit ei sitten ole meikäläisen juttu kyllä ollenkaan. Kapselikahvia ei valitettavasti voi verratakkaan tähän meidän masiinaan. Because I know what I´m talking about, believe me.

Konetta on siis helppo käyttää, vaikka kieltämättä, onhan se todella ärsyttävää ikävää, kun kesken pahimpien aamukiireiden kahvinhimon vallassa kone ilmoittaa, että "Vesisäiliö melkein tyhjä" ja heti kun saat sen täytettyä, tulee ilmoitus, että "Tyhjennä tippa-astia". Ja kun tippa-astia on kaadettu viemäriin ja kahvipurut tyhjennetty, saat ilmoituksen, että "Kahvipapusäiliö melkein tyhjä".. Hyvän kahvin nimissä ne on kuitenkin valmis nöyrin mielin kyllä tekemään, ihan vaikka hektisessä aamukiireessäkin!


Kertokaa hei tekin, mitä elämää helpottavaa tai arkea parantavaa elektroniikkaa teiltä löytyy? Tai sitten niitä huti-investointeja, niistäkin olisi kiva kuulla! Sana on vapaa:)

28.7.2015

30% alekoodi Nelly´lle - voimassa vain huomiseen ke 29.7 klo 10 saakka!

Pahoittelut näin myöhäisestä ilmoituksesta! Sain tosiaan teille eli blogini lukijoille speciaali 30%:n alennuskoodin Nellyn syksyn uutuuksiin, mutta olkaahan nopeita! 
Koodi on voimassa todellakin vain huomiseen keskiviikkoon 29.7.2015 klo 10.00 saakka ja se on 

BUSINESS30

Pääsette kyseisellä koodilla shoppailemaan syksyn Nellyn näitä uutuuksia nyt siis speciaalihintaan:)

Tässä joitakin omia suosikkeja, ensin paidat ja sitten housut.



1. Musta pitsipaita tästä näin, klik.
2. Valkoinen peruspaitsikka, kas näin klik
3. Ihana peruspaita vaikka neuletakin tai jakun alle, klik
4. Harmaa Back -collage (ihana!)
5. Syksy ja peruspoolo kuuluu niin yhteen, klik
6. Harmaita collage -paitoja ei ole koskaan liikaa, klik


1. Katseenvangitsija -housut kas näin, klik
2. Mustat tekonahkahousut, ihan must -juttu, klik
3. Mustat kivat vapaa-ajanpökät, tästä näin, klik
4. Vihreää navy -henkeä, ihqut rennot housut, klik


Kaikki linkit ovat adlinkkejä.

26.7.2015

MYYTY! Tässä toiset myynnissä olevat käyttämättömät, uudet UGG kiilapohjakorkkarit

Tein aikaisemmin tänään postauksen, jossa esittelin ensimmäiset UGG kiilapohjakorkkarit, kas tässä linkki juttuun, klik

Nyt olisi vuorossa sitten ne toiset.

Nämäkin kengät on ostettu New Yorkin Manhattanilta brändin omasta liikkeestä. Tämä kenkäpari on hiukan pienempi kooltaan kuin edelliset (37), koska nämä oli tarkoitettu mun systerille. Kuten jo aikaisempienkin kenkien kohdalla mainitsin, nämä olivat meille molemmille snadisti liian korkeat. Ei siis sillä tavalla korkeat, että näillä olisi hankala kävellä (ei todellakaan), vaan korkeat siinä mielessä, että pari senttiä näistä voisi olla pois.

Nämäkin UGG´n korkkarit on siis 100% aidot, eikä tätäkään kenkäparia ole käytetty kertaakaan. 

- Nämä UGG´n kiilakantakorkkarit on mustaa pehmeää mokkamaista nahkaa.
- Koko on 37 ja se sopii hyvinkin 36-37 numeroa käyttäville. 
- Korkeutta näilläkin kengillä on samanverran kuin edellisillä eli 10,5 cm ja platoota 3,5 cm. Todellinen jalalle tuntuva korko on siis 7 cm, joka on todella inhimillinen kävelyn kannalta. 

- Hinta on 80 euroa ilman postikuluja.

Ainakin Footwayn nettikaupasta löytyy näitä samaisia, niin kankaisena kuin hiukan uudistetummallakin yleisilmeellä, käykääs kurkkaamassa! Hintaa oli molemmilla yli 160 euroa.. (adlink)

Yhteydenottoja ja lisäkysymyksiä toivoisin ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen businesswoman2@outlook.com
Kommenttiboxi on toki normaalisti käytössä, jos sitä priorisoit.












MYYTY! Myyn kahdet uudet, käyttämättömät nahkaiset UGG kiilapohjakorkkarit, tässä ensimmäiset!

En olekaan aikoihin myynyt mitään tällä kanavalla.. Olen nimittäin keräillyt kaapeista kaikkea mahdollista kirppiskamaa, koska tarkoitus olisi suunnata myymään niitä mun suosikkikirppikselle eli Kattilahalliin, kunhan se jatkaa taas syksyllä toimintaansa. 

Mutta siis, kenkiä olisi tarjolla aika monetkin ja tässä niistä ensimmäiset. Ostin nimittäin New Yorkista kahdet nahkaiset UGG kiilapohjakorkkarit, toiset itselleni ja toiset systerille. Kengät on kuitenkin meille molemmille liian korkeat ja sen tähden tarjoan näitä nyt teille. 

Molemmat on 100% aidot, ne on ostettu New Yorkin Manhattanilta UGG´n omasta liikkeestä, eikä kumpaakaan paria ole käytetty kertaakaan. Hintalapuista voitte itse todeta niiden Nyki -hinnat.

- Nämä ensimmäiset UGG´n kiilakantakorkkarit on mustaa kiiltonahkaa.
- Koko on 38 ja se sopii kyllä 37-38 numeroa käyttäville oikein hyvin. 
- Korkeutta kengillä on huimat 10,5 cm ja platoota 3,5 cm. Vaikka korkeutta tulee se 10,5 cm lisää itselleenkin, ei todellista korkoa ole kuin 7 cm, jos platoo -osuus otetaan huomioon. Sillä korolla kävelee jo kummasti, ainakaan minulle se korko ei tuota kävellessä mitään vaikeuksia.

- Hinta on 70 euroa ilman postikuluja.

Näitä samoja kenkiä myy ainakin Zalando, josta löytyy mallia parissakin eri värissä, kullanvärisenä ja jännän vihreänä. Molemmat ovat aika hurjan paljon kalliimpia.. (Linkit ovat adlinkkejä)

Yhteydenottoja ja lisäkysymyksiä toivoisin sähköpostilla osoitteeseen businesswoman2@outlook.com
Kommenttiboxi on tietysti normaalisti käytössä.

Toisista kengistä, jotka on hieman erilaiset, teen ihan oman postauksen. Se ilmestyy myöhemmin tänään. (EDIT: Tässä linkki kyseiseen postaukseen!)

Kivaa sunnuntaita kaikille! Onneksi mitään ennakoituja hirmumyrskyjä ei sitten ilmestynytkään:)








25.7.2015

Leo ja velipoika - jälleennäkeminen



Meillä oli eilen (kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin) ihan mielettömän mahtava päivä. Nimittäin meidän ihanaisen pommipojan Leon kasvattaja tuli Leon velipojan kanssa käymään meillä. Leon veli oli eilen taas näyttelyssä täällä Helsingissä ja samalla reissulla oli helppoa yhdistää myös meillä käynti. Olemme nimittäin olleet kasvattajan kanssa aktiivisesti yhteydessä koko meidän koirahistorian ajan.

Tuosta yläkuvasta se lähti liikkeelle se meidän yhteiselo Leon kanssa, viime heinäkuussa. Leo oli syntynyt 18.5.2014 kolmijäseniseen pentueeseen ja me saimme Leon kotiin tasan sinä päivänä, kun se täytti 8 viikkoa. Tuossa ylimmässä kuvassa Leo on vasemmassa reunassa, vähän eroa muihin hakien, näin kun jälkeenpäin kuvaa katsoo. Oikeassa reunassa on velipoika ja keskellä pentueen ainoa tyttö, varsinainen VilliLilli:) Leo oli pentueesta ehdottomasti luonteeltaan lempein ja sen tähden se meille päätyikin. Kasvattaja piti itsellään pentueen pienikokoisimman eli sen, joka meilläkin eilen poikkesi. 

^Kuvassa Leo oikealla ja velipoika vasemmalla

Meitä jännitti ihan mahdottomasti se, miten Leo suhtautuisi koiravieraisiin, koska meillä ei ole kertaakaan aikaisemmin käynyt koiravieraita kotona. Paitsi viime elokuussa, kun velipoika vieraili meillä edellisen kerran, mutta silloin ne oli molemmat vielä ihan pentuja..

Alku meni ihan mielettömän hienosti. Kumpikaan ei edes haukkunut toisilleen tai edes innostuksesta, vaikka molemmat on (vahtikoirille tyypilliseen tapaan) kovia räksyttäjiä. Velipoika on kuulemma sellainen, että se haukkuu kaikelle mahdolliselle, mitä vastaan vaan tulee, niin ihmisille kuin eläimille, jopa irtonaisille maassa oleville roskille:) Leo kyllä toisinaan räksyttää ihmisille, mutta ei aina välttämättä toisille koirille, jos se vaan pääsee niitä vähän nuuskuttamaan. Toisten koirien seurassa Leo ei ole koskaan se, joka aloittaa "kinan", vaan yleensä se on se innokkaampi osapuoli, aina kuitenkin hiukan varuillaan. Jos toinen koira osoittaa vähänkään liian suurta innostusta, Leo väistyy tilanteesta ja katselee mieluummin syrjästä.

^Leo taas kuvassa oikealla

Alku meni tosiaan hienosti, mutta jossain vaiheessa tilanne vähän muuttui. En tiedä, mitä tarkalleen tapahtui, mutta Leo jätti kooltaan selkeästi häntä pienemmän velipojan keittiöön ja häipyi itse toiseen kerrokseen. Velipoika ei nimittäin uskaltanut kulkea portaissa ja Leo käytti sitä sitten hyväkseen. Se oli siitä lähtien aina jollain toisella tasolla itsekseen, muka lepäilemässä, vaikka tietysti kokoajan valppaana ja sivusilmällä seuraillen velipojan touhuja.

No, me ihmiset halusimme itsekkäästi ikuistaa kivoja kuvia veljeksistä ja laitoimme heidät väkisin samaan tilaan. Se oli virhe. Velipoika oli bongannut Leon luun, jota Leokin kävi katsastamassa ja siitä se silmitön raivo heidän välilleen sitten velipojan aloitteesta laukesi. Se oli sellaista sihinää ja sähinää ja murinaa, etten ole ennen Leoa nähnyt moisessa mielentilassa! Velipoika muuttui kyllä niin agressiiviseksi eikä sietänyt Leoa enää silmissään eikä Leo ollut kyllä ollenkaan se parempikäytöksinen. Nämä yllä olevat yhteiskuvatkin taitaa näyttää, ettei veljesten välille mitään syvää kiintymyssuhdetta tainnut syntyä:) Sylikuvassa Leo yrittää paeta tilanteesta ja yrittää epätoivoisesti ottaa etäisyyttä velipoikaan. Rahin päällä kuvauksestakaan ei tullut yhtikäs mitään, koska Leo ei suostunut enää mihinkään. Se kapinoi kaikin mahdollisin keinoin ja halusi vaan omaan rauhaansa.

^Jo lähes valio velipoika <3

Leo oli vierailun jälkeen ihan poikki ja rättiväsynyt. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, ettei se tykännyt ollenkaan tästä ärhäkästä velipojasta. Näyttelyissä Leon velipoika osaa käyttäytyä tooodella mallikkaasti ja onkin tosiaan saavuttanut jo kaksi sertiä kokoelmaansa. Se on käynyt pari kertaa jo ulkomaillakin näyttelyissä ja sitä mm. kuljetetaan näyttelyreissuilla arvokkaasti sellaisissa koirien rattaissa:) Turkkikin sillä on ihanaa hiusmaista silkkiä, kun taas Leon karva on karheaa ja vähän säkkärällä. Näyttelykoiraa tietysti harjataan ja puunataan ihan erimalliin..

^Leo pistettiin vähän väkisin velipojan viereen kuvausta varten, mutta Leopa ei suostunut vilkaisemaankaan kameraan. Tilanne oli Leolle Erittäin kiusallinen:) Leo on kuvassa vasemmalla.

Leo on velipoikaansa verrattuna "paljon" kookkaampi. Sen jalat on pidemmät ja siinä missä velipojan vartalo on lähes kuution mallinen, Leo on selkeästi pitkulaisempi. Vähemmän koiraihminen ei välttämättä eroa huomaisi, mutta minun silmissäni ero oli iso, ei ehkä huomattava, mutta kuitenkin jonkinmoinen. Luonteeltaan Leo on veljeään ehkä ihmisrakkaampi, näin pikatuttavuuden perusteella. Leo on kova poika pusuttelemaan ja haluaa tutustua aina kaikkiin ihmisiin, korvat luimussa naamaa nuolemaan:) Velipoika ei innostunut ollekaan haistelemaan vieraiden ihmisten naamaa. Leo tykkää myös kyhnyttää itseään meitä perheenjäseniä vasten ja se rakastaa ajatusta, että pääsisi nukkumaan ihan perheenjäsenensä kylkeen <3 Näin kylläkään ei tapahdu muutakuin sohvalla, jossa vietämme valitettavan vähän aikaamme..

^Kuvauksesta ei vaan kertakaikkiaan tullut mitään, eikä kameralle tallentunut tästä Erittäin lyhyestä hetkestä yhtään tarkkaa kuvaa. Leo kuvassa vasemmalla, selin velipoikaan ja kameraan. 

Pomeranian -rodun piirit on Suomessa pienet ja kun Leon vanhemmat on varsin maineikkaita muotovalioita molemmat, olemme mekin sitoutuneet käyttämään Leon näyttelyssä. Kasvattajat haluavat tietää, jos heidän koiriensa jälkeläiset olisivat myös rotunsa valioita. 

Niinpä mekin olemme nyt sitten viimein ilmoittaneet Leon ensimmäiseen ja oikein kansainväliseen koiranäyttelyyn, heh. Suoraan vaan kunnon kekkereihin, eikä mitään välimuotoja ensin:) Leo lähtee nyt kuulkaas elokuun viimeinen viikonloppu Janakkalaan koiranäyttelyyn. Leon kasvattajakin on siellä, kuten myös velipoika. Leon isän kasvattaja on lupautunut trimmaamaan Leon näyttelykuntoon siellä paikanpäällä, häneltä se käy kuulemma käden käänteessä. Harjoittelimme eilen jo vähän velipojan kokemuksella näyttelyhihnassa kulkemista, kehässä kulkemista ja näyttelyyn liittyviä muitakin perusjuttuja. Meidän teini (joka on siis virallinen Leon omistaja) lähtee ohjaamaan ja kuljettamaan Leoa kehään.

^"Eikö nuo vois jo lähteä ja jättää mua rauhaan, en jaksais enää ollenkaan.."

Luin Kennelliiton sivuilta Pomeranian rodun määritelmää ja sen mukaan rodun ihannesäkäkorkeus olisi 20 plusmiinus 2 senttiä. Leon säkä lähentelee 24 senttiä eli kyllä se on vähän liian kookas.. Kasvattaja kertoi, että jotkut tuomarit on niin tiukkoja ja raadollisia, että jos säkä on yli ihanteen, ne hylkää kyseisen yksilön automaattisesti. Eli voi olla, että Leonkin kohtalona tulee olemaan hylkäys. Toisaalta, Leon kasvattajalla on yksi koira, joka on yhtä korkea kuin Leo ja joka sai muotovalio -tittelin neljän näyttelyn jälkeen! Ei näistä siis voi tietää eikä ensimmäiseen hylkyyn kannata lannistua.. Toisaalta, jos käyt kymmenen näyttelyä ja kaikista tulee hylky, niin kukapa sellaisesta jaksaisi innostua:)

 ^"En varmasti poseeraa! Haluan vaan pois! Pois! Pois - omaan rauhaan!"

Me lähdemme siis elokuun lopussa katsomaan, minkälaiset arvostelut Leo tulee näyttelyssä saamaan. Jännää nähdä, puraseeko näyttelykipinä oikein toden teolla vai jääkö tämmöiset kauneuskisailut Leon kanssa tähän yhteen kertaan:)

Kävipä näyttelyssä miten tahansa, Leo on meille joka tapauksessa se rakkain, ihanin ja kaunein ja luovutamme sille vaikka meidän perheen oman muotovaliosertifikaattinsa, jos sitä ei jostain syystä Janakkalasta sille anneta:)

^"En kyllä yhtään tykänny velipojasta!"