14.12.2014

Tornin tunnelmia

Olimme eilen illalla juhlistamassa isolla sukujoukolla appivanhempien 45 -vuotista avioliittoa. Paikaksi valitsimme Ravintola Tornin siitä yksinkertaisesta syystä, että siellä oli vielä paria päivää aikaisemmin paikkoja jäljellä 10 -henkiselle seurueellemme. 

Skoolasimme juhlan kunniaksi kuohuvaa ja söimme kolmen ruokalajin illallisen (lue: ihan liikaa). Alkupalat oli katettuna hienosti buffettiin, joka oli ihan uskomattoman runsas ja monipuolinen. Erityisesti kalat ja merenelävät olivat näyttävässä roolissa. Minä panostin blineihin, joitten kanssa oli kahta eri mätilajia tarjolla.

Pääruoaksi söin karitsan paistia. Vaihtoehtoina oli lisäksi päivän kala tai fasaanin rintaa. Meidän seurueen fasaanista muuten löytyi pieni hauli, jolla kyseinen lintu lienee ammuttu kuoliaaksi, höh.

Jälkiruokana oli suklaamoussea sitruunamuffinssin ja kirsikkaliemen kanssa. Jokunen meistä valitsi sen toisen vaihtoehdon eli pannacottan mandariinikeitossa. Ainakin minä tykkäsin omastani, se oli suorastaan suussasulavaa ja ehkä se onnistunein osio koko kolmen ruokalajin menyssa.

Ravintola Torni on yksi S-ryhmän ravintoloista, mikä tarkoittaa ainakin sitä, että bonuksia oli tarjolla, heh. No, me lähdimme ensisijaisesti syömään hyvää ruokaa juhlavalla syyllä, mutta valitettavasti täytyy todeta, että ei se meny mikään ihan mahtielämys ollut. Alkuruoat oli hyviä, vaikka blinit olikin hienoinen pettymys. Ne ei vedä vertoja Saslikin vastaaville. Parasta oli tosiaan jälkkäri, vaikka siinä vaiheessa olo olikin varsin kylläinen. Minulle olisi nimittäin mainiosti riittänyt ihan vaan se alkupalapöytä.

Illallisen jälkeen piti tietysti käydä kurkkaamassa hotellin ylimmän kerroksen naisten legendaarinen wc, jossa näköalat olivat kyllä maineensa veroiset. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, kuinka vaatimaton, näköalaa lukuunottamatta, wc muuten oli. Siinä ei ollut kyllä hitustakaan ekstraa, luksuksesta puhumattakaan..

Puin päälleni Nykistä ostamani mustavalkoisen kietaisuhameen, sen samaisen, jota jo aikaisemmassa postauksessa vilautin. Tällä kertaa olin yhdistänyt sen mustan poolopaidan ja mustien sukkisten kanssa. Tarkoitus oli kyllä ottaa siitä vähän parempia kuvia, mutta siinä juhlahumussa se jotenkin unohtui.  

Sunnuntaipäivä vierähti mukavasti kotihommissa ja nyt pitänee alkaa valmistella jo ensi viikkoa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käydään jokaisen menemiset ja tekemiset läpi ja allakoidaan ne yhteiseen kalenteriin. Sen avulla pysyy pallo edes jotenkin hallinnassa, vaikka viikko toisi mitä yllätyksiä tahansa tullessaan. Joulukiireet kun puskee päälle vähän joka suunnalta - töistä, vapaalta, harrastuksista, kouluista.. Torstaina muuten menemme eläinlääkärille poistattamaan Leon  kaikki kulmahampaat. Uudet tekee jo tuloaan, eikä maitohampaat lähde itsekseen pois. Tämä on kuulemma kovin tyypillistä ainakin Pomeranian -rodulle. 

Nyt kuitenkin vielä sunnuntain viimeiset levon ja rentoutumisen hetket, täältä tullaan:) 

Elikkä siis, sopivan stressaavaa joulunalusaikaa sekä minulle että kaikille teille! Käyttäkää muuten heijastinta! 










13.12.2014

Tuulisen, harmaan ja kylmän päivän asu

Voi että tätä aikataulujen riivaamaa elämää.. Olimme päivän hoitamassa erinäisiä jouluun liittyviä asioita kaupungilla ja nyt kiireen vilkkaa pitäisi alkaa valmistautua Ravintola Tornin dinnerille. Meillä on supermahtava perheilta tiedossa, yhdessä ison sukulaisjoukon kanssa.

Viikko vierähti taas ilman yhtäkään blogijuttua, mutta eiköhän se tästä taas vilkkaammaksi muutu.. Päivät vaan tahtoo olla niin lyhyitä kaikenmaailman ohjelmineen, ettei aikaa tunnu piisaavan tarpeeksi omalle rakkaalle harrastukselle.

Mutta hei, huomenna ehkä paremmalla ajalla! Jospa saisin jotain kuvamateriaalia aikaiseksi meidän dinnerireissulta eli mukavaa iltaa teillekin!








Kevytuntuvatakki: Uniqlo
Neule: Berschka
Housut: Zara
Kengät: Mango
Huivi: Pieces

7.12.2014

Blogivieraana kuvankaunis Ilona

Mennyt viikko oli mielenkiintoinen ja lopulta huisin hauska. Töissä on mahdoton kiire meneillään ja tuntuu, että koko maailman pitäisi olla valmis ennen joulukuun ja vuoden loppua. Siitä huolimatta (ellei peräti juuri sen tähden) ja hektisyyttä uhmaten, sovimme pienehköllä työporukalla, että otamme pienen irtioton työpisteistämme ja lähdemme vähän inspiroivampiin maisemiin puhumaan meille kaikille yhteisistä (työ)asioista, katse suunnattuna vähän pidemmälle tulevaisuuteen.

Laitoimme hyvää, tai itse asiassa ihan loistavaa ruokaa, puhuimme (joo) työasiaa(kin), nauroimme ja jaoimme kokemuksia (lue: pidimme hauskaa). Ehkä ne olivat sitten ne pikkujoulut, jotka minulta jäi Nykin matkan tähden oman työyhteisön kanssa tänä vuonna väliin. 

Kehtaankohan edes kertoa, mutta okei.. Olimme siis työporukalla Himoksella työkaverin mökillä ja niinhän siinä kävi, että lilluimme 8 tuntia putkeen heidän pihallaan olevassa jakutsissa. Aamukuuteen. Aika vaan jotenkin menetti merkityksen siinä täysikuun loisteessa, pienessä pakkassäässä ja hyvässä porukassa. 

Suosittelen ehdottomasti ottamaan pienen irtioton kaikesta perusarjen työhössötyksistä ja siirtämään ajatukset siitä selviytymis -kaaoksesta vähän luovempaan tilaan. Se on tänä päivänä ihan liian aliarvostettua ajankäyttöä tehostamisen ja ylioptimoinnin piinaamassa yritysyhteiskunnassa. 
  
No mutta se siitä. Kotona ollaan ja univelatkin jo kuitattuna.

Tänään sunnuntaina meillä oli treffit (monelle teistä ehkä tutun bloggaajan) Ilonan ja hänen tyttärensä Isabellan kanssa täällä meidän kotona. Minusta on aivan ihanaa huushollata kaikessa rauhassa, leipoa kakkua ja siivota kotia kuntoon, kun vieraita on tulossa. 

Ilona on ihan Mielettömän kaunis, mukava, fiksu ja mahtavan kunnianhimoinen nuori nainen. Halusin ehdottomasti valokuvata häntä, kun vihdoinkin saimme tänään sunnuntaina aikataulut natsaamaan.

Olemme Ilonan kanssa monella tapaa hyvin samanlaisia naisia ja se lienee syynä, että olemme ylipäänsä matkan varrella tutustuneet. Olemme molemmat akateemisia, työelämässä menestyneitä ja haluamme siitä huolimatta näyttää naisellisilta Naisilta. Isolla ännällä. Nainen saa näyttää hyvältä, panostaa ulkonäköönsä ja olla siitä huolimatta vakavasti työelämässä otettava, ilman pelkoa siitä, että uskottavuus kärsii. 

Me molemmat noudatamme pukeutumisessa oikeastaan samaa kaavaa. Business -asuja voi nimittäin ihan yhtä hyvin löytää niin henkkamaukalta kuin fifth avenuen hienostobutiikeista. Ihan sama, kunhan itsellä on niissä hyvä ja itsevarma olla. 

Ainoa ero pukeutumisessamme on oikeastaan se, että Ilona käyttää minua rohkeammin näyttäviä koruja. Muutoin vaatekaappiemme sisällöt ei juurikaan poikkea. Paljon businesmekkoja, hameita, kauluspaitoja, korkeita korkoja ja laadukkaita asusteita.  

Veikkaanpa, että tästä naisesta kuulemme vielä - joko politiikan tai yritysmaailman huipulta, saattepa nähdä! Käykäähän siis tutustumassa Ilonan blogiin, kas tästä näin, klik




 

Kotelomekko: H&M
Laukku: LV
Korvakorut: Chanel
Kaulakoru: second hand
Kello: Just Cavalli

3.12.2014

Kosmetiikkasuosikkeja

Minun kosmetiikkakokoelmiin kuuluu melkoinen purkkiarmeija erilaisia tuotteita. On edullisempaa ja vähemmän edullisempaa ja kaikkea siltä väliltä. Mitenköhän niitä onkin päässyt kertymään niin järkyttävä kokoelma..

No, tässä kosketiikkakokoelmani sitä vähemmän edullisempaa purnukkaa eli voisiko sanoa, että nämä edustavat minulle jonkinmoisia "ylellisyystuotteita", vaikka ovatkin aika ahkerassa käytössä.

Olen tutustunut tanskalaiseen Tromborg -tuotesarjaan ensimmäisen kerran jo varmaankin kolmisen vuotta sitten Kööpenhaminan reissun yhteydessä. Kuvassa vasemmanpuoleinen Face & Body Shine Highlight on kertakaikkisen ihana hailaitteri, joka imeytyy ihoon nopeasti, eikä tartu vaatteisiin. Sitä voi käyttää iholla ja vartalolla vaikka semmoisenaan, ilman sen kummempaa meikkiä. Parhaimmillaan se on tietysti kesäaikaan, mutta käytän kyllä tätä tuotetta ympäri vuoden ja nimenomaan meikkivoiteen kanssa. Arkena ja pyhänä. Poskipäillä, kulmakarvojen alapuolella ja voipa sitä sipaista vaikka huuliinkin.


Tromborgin hailaitterin lisäksi minun pisteeni menevät Glamglown superhyvälle mutanaamiolle. Iho on sen käsittelyn jälkeen ihan mielettömän pehmeä ja puhtaan oloinen. Se on kyllä kaikkien niiden kehujen arvoinen, mitä tästä tuotteesta on kirjoitettu. Teen Glamglow mutakäsittelyn kasvoille yleensä vähän parempien tilaisuuksien yhteydessä, ehkä siitä syystä, että tilaisuus tuntuisi vieläkin erityisemmältä:) 

Ostin naamion Finnairin koneesta, koska sieltä sen saa edullisimpaan hintaan. Tätä ei ole muistaakseni ihan siinä koneen myyntikärryssä, vaan se täytyy tilata etukäteen joko meno- tai paluulennolle. Suosittelen matkaajille!

Onko kumpikaan näistä tuotteista Teille tuttuja?

30.11.2014

Blogivieraana Inkeri Yritys Kittilästä

Minulla on ollut kunnia tutustua matkan varrella ystäväni äitiin Inkeri Yritykseen, pienen Kittilän kunnan oikeusapuneuvojaan ja Kittilän kunnanvaltuuston puheenjohtajaan. 

Kittilän kunnan asioista olemme saaneet lukea valtakunnan lehdistä harva se viikko. Kunnanjohtajan laittomat potkut kuohuttavat, kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen välinen luottamuspula on lähes käsinkosketeltavaa ja poliisitutkinnastakin puhutaan jo lehtien palstoilla. Huh, mikä sotku!

Tapasin Inkeri Yrityksen eli kaiken tuon kohun keskeltä yhden keskeisimmistä henkilöistä. Hän on ollut Kittilän kunnan luottamustoimissa sydämestään mukana jo vuodesta 1984 eli kunnan asioitten hoito ei ole hänelle todellakaan uusi asia. Ehkä kaikki nuo vuodet häntä on valmisteltu tähän nykyhetken kaoottiseenkin tilanteeseen, josta kokematon ja pätemätön henkilö ei olisi ehkä selvinnyt.

Keskustelimme Inkerin kanssa tietysti päivän poliittisista asioista, ja blogissa sipaisemme lähinnä vain pukeutumiseen liittyviä asioita. 

Reilun 6000 asukkaan Kittilässä kaikki tuntevat tai vähintäänkin tietävät Inkerin. Yhtäkään kauppareissua ei tehdä ilman, että keskeinen rooli kunnan luottamustoimissa tulisi jotenkin esiin. Tuttuja ja puolituttuja siis riittää ja nykytilanteesta johtuen paljon Kittilää laajemmin. Se tuo jokaiselle naiselle tyypilliseen tapaan pukeutumishaasteita, joita Inkeri joutuu miettimään - omien sanojensa mukaan aika paljonkin. Tilanteenmukainen pukeutuminen on ehkä avainsana, kun kyselin hänen pukeutumistyyliään. Jakkupuvut, housut ja hameet ja erityisesti hatut ovat hänelle tyypillinen edustusasu eli aika perinteinen businessnaisen vaatetus päivätyössä ja sen jälkeen luottamustoimia hoitaessa. 

Aika hatunnoston arvoinen suoritus olla päivät vaativassa päivätyössä ja sen jälkeen käyttää suurin osa vapaa-ajastaan kunnan ja kuntalaisten asioiden hoitoon. Ja tilanteessa, josta ulkopuolisen on hurjan vaikeaa nähdä ulospääsyä takaisin normaaliin kunnan arkeen.

Toivotan Inkerille sydämestäni voimia tähän talveen ja kaikkiin tuleviin koitoksiin! Hän on Kittilän onneksi vahva  ja pätevä nainen!





29.11.2014

Teaser huomiseen - Kuka tunnistaa?

Kun syötin Googleen hänen nimensä, sain 109.000 hakutulosta 0,27 sekunnissa. Hän ei ole esiintynyt naistenlehtien tai Seiskan (kansi)kuvissa, mutta väittäisin, että kaikki ajankohtaisista asioista kirjoittavat sanomalehdet ja aikakauslehdet ovat hänestä kirjoittaneet ja häntä siteeranneet. Eivätkä välttämättä hänen itsensä aloitteesta.

Käsi pystyyn, kuka tunnistaa?

Huomenna saatte kuulla hänestä lisää.




27.11.2014

Illallisasu laivalla

Tallinnan matkalla söimme illallista kaikki yhdessä ja sitä varten meillä oli noin vartti aikaa valmistautua. Käytännössä se tarkoitti sitä, että vaihdoin pikavauhtia vaatteet ja lisäsin vähän huulipunaa. Kuvista päätellen hiukset taisi jäädä kampaamatta, mutta mitäs pienistä:)

Illallisasuksi valitsin reissuun mukaan New Yorkin Zarasta ostamani mustan sifonkisen röyhelökauluspaidan sekä tekonahkahousut. Kuvista muuten kiitos kuuluu Maijulle, jonka kanssa kuvailimme laivan käytävällä tuhdin illallisen jälkeen. Vähän ennen tanssilattialle siirtymistä..

New Yorkin Zarasta on pakko sanoa muutama sananen, koska jotenkin vahingossa päädyin siihen liikkeeseen. Normaalisti nimittäin vältän ulkomaanmatkoilla ketjuliikkeitä, joita Suomessakin on tarjolla. Sehän on vähän niinkuin ajanhaaskausta muutenkin lyhyellä matkalla.

Heti ovesta sisään astuttuani olin suorastaan ällistynyt. Siinä missä Suomen Zara on täynnä hyvinkin nuoria tyttösiä, Nykin Zaran asiakaskunta oli silminnähden aikuisempaa, busineshenkisesti pukeutunutta naista. Ja valikoima oli pullollaan toinen toistaan upeampia mekkoja, paitoja, hameita, takkeja ja vaikka mitä! Olisin oikeasti voinut ostaa 80% liikkeen valikoimista itselleni. Suomen Zarasta löydän nykyään todella harvoin mitään, koska valikoimat on valittu ihan toisentyyppiselle kohderyhmälle.

Minun haaviini New Yorkin Zarasta jäi tämä päälläoleva asu, sekä lisäksi yksi tummansininen perusjakku. 

Eli naiset hoi - käykää ihmeessä New Yorkin matkallanne 5th Avenuen Zarassa, jos tarvitsette ideoita vaikkapa työpukeutumiseen! Tulette yllättymään!


Paita ja housut: Zara
Kengät: Billi Bi