31.10.2014

Viikon offisiaalit - Poncho ja nahkahame

Nyt se on sitten käsillä, se pimein aika vuodesta. Viimeiset valonrippeet meiltä kameran käyttäjiltä vietiin viime sunnuntaina talviaikaan siirtymisen yhteydessä. Kiitos vaan siitä, että tästä eteenpäin lähes kaikki kotona olemisen aika tapahtuu hämärän ja pimeän aikaan. Että tervemenoa vaan ihana valo, nähdään sitten keväällä!

Tarkoitus ei ollut valittaa valon vähäisyyttä ja kuvaamisen haastellista aikaa, vaan tarkoitus oli esitellä minun uusi poncho! Aikaisemmin esittelemääni Noa Noan ponchoa ei oikein voi käyttää töissä, mutta tätä 100% merinovillaista Holebrookin ponchoa voi! Ja voi että miten olenkaan saanut kehuja tästä yksinkertaisen hillitystä asusta. Poncho on aika näyttävä vaatekappale!

Tutustuin ruotsalaiseen Holebrook -merkkiin (ja heidän henkilökuntaansa) pari vuotta sitten I Love Me -messuilla ja ihastuin heidän raitaa ja merihenkeä tulvivaan mallistoonsa. Kokoelmissa on edelleen paljon sinistä, neuletta ja raitaa eli ei tarvitse kahta kertaa miettiä, mistä sen inspiraatio kumpuaa - se kumpuaa suolaisesta merestä, veneistä, rantavajoista, kalastajista..

Sain tämän ohuen, merinovillaisen ponchon Holebrookilta, jonka tuotepäällikkö Anna-Kaisa Laiho tiesi, että tämä kyseinen poncho sopii minulle kuin nenä päähän. Ihan oikein arvattu! Tämä Holebrookin Sofie -poncho ei kauaa säily vaatekaupan hyllyillä ja rekeissä, koska menekki on ollut huimaa. Hinta-laatu-suhde on nimittäin varsin hyvin kohdallaan. Onneksi ponchoa löytyy myös kevään ja kesän mallistosta, sellaisena syötävän suloisena indigon sinisenä.

Holebrookin malliston hypistely on onneksi mahdollista, koska jälleenmyyjiä on mukavasti ympäri Suomen. Helsingistä mallistoa voi käydä katsastamassa vaikkapa Yrjönkadulla olevasta Erottajan Majakka -liikkeestä. Listan jälleenmyyjistä löydät tämän linkin takaa, klik.

Viikonloppu on onneksi vähän "rennompi" kuin viime viikonloppu. Esta-hakemus pitäisi täyttää Nykin matkaa varten eli siinäpä lyhykäisyydessään minun viikonlopun virallinen ohjelma. Vähän vieraita, ehkä vähän leipomuksia,  valokuvailua, lenkkeilyä ja juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. 

Perjantaina tuntuu kaikki olevan mahdollista!

PS. Käyttääköhän kalastajat nahkahameita ja valkoisia kauluspaitoja.. No, kyllä minä lapsena muistan käyneeni joskus mato-ongella eli tämä kalastaja ainakin käyttää:)




Poncho: Holebrook (saatu blogin kautta)
Nahkahame: Eny
Kauluspaita: H&M
Kengät: Billi Bi
Laukku: Fendi

28.10.2014

Meikkipussiin matkalle

Työmatkoja varten pakkaan tavarani niin, että kantamukset on niin vähäiset kuin mahdollista. Karsin matkatavaroista kaiken ylimääräisen, jotta välttyisin sellaiselta tavaroiden hikipäässä roudaamiselta. Vaikka mukana olisi millaiset matkalaukut tahansa ja vaikka niissä olisi rullia alla sata kappaletta, tulee aina vastaan tilanteita, että matkatavaroitaan joutuu raahaamaan käsivarret koukussa ja ulkovaatteet päällä. Voi että miten vastenmielistä sellainen on! 

En esimerkiksi koskaan osta reissusta mitään alkoholia, koska vihaan sitä kantamisen ja siitä seuraavan "tuskanhien" tunnetta. Olen ajatellut, että jos minulla ei ole varaa ostaa alkoholiani Suomesta, olen mieluummin juomatta tyystin. Mutta alkoholia en suostu kantamaan.

Eli siis. Reissupakkaamiset, varsinkin työmatkoilla, on äärimmäisen minimalistiset. Vain Lausannen kahden viikon reissuilla minulla oli mukana matkalaukku, mutta muuten kaikki reissut on tehty pelkkien käsimatkavaroiden varassa. Senkin tähden, että haluan lentokentältä mahdollisimman pian eteenpäin.  Eipähän tarvitse odotella ruumasta tulevia matkalaukkuja. Waste of time!

Meikkipussihan on tietysti aina oltava mukana, varsinkin yönyli -reissuilla ja sen sisältö on tarkkaan mietitty. Nestemäisiä aineita ei saa olla liikaa ja toisaalta niitä on oltava riittävästi. 

Olen matkan varrella hankkinut erilaisia matkakokoisia purnukoita, jotta meikkipussin sisältö olisi varmasti ideaalin kokoinen ja sisältöinen. Mutta enpä ollut edes hoksannut, että huulikiiltoa tai ripsiväriä voi hankkia matkakoossa! Kunnes sain Yves Rocher´lta mielenkiintoisen paketin, kas tämän näin, klik

Settiin sisältyvät huulikiilto ja ripsiväri on niin kivan pieniä kooltaan, että säästelen niitä tulevaa Nykin matkaa varten. Ripsarissa on muuten ihan jättituuhea harjasosa, eli se ei todellakaan ole minikokoa! 

Pakettiin kuuluu myös reissussa erittäin kätevät, kertakäyttöiset meikinpuhdistusliinat sekä mukavankokoinen purnukka käsirasvaa. Ilman käsirasvaa minä en pystyisi viettämään yhtäkään kokonaista päivää!

Hyödyllinen ja ihan mielettömän edullinen paketti! Varsinkin, jo matkustelet ja olet tarkka, mitä mukanasi kannat.

Tuleeko Sinulla matkusteltua työn puolesta ja mitä vinkkejä antaisit meikkipussin ideaalille matkakoostumukselle?


Juttu on tehty yhteistyössä affiliate -kumppanini Yves Rocherin kanssa. 
Kaikki linkit ovat adlinkkeja.


^Matkapurnukka-armeijaa

26.10.2014

Trendiloopin alla - harmaat gollarihousut

Viikonloppuna oli bloggareiden ykkösbileet, joista olette varmasti jo monesta blogista lukeneet. Kauniita asuja, viimeisteltyjä lookkeja ja lasien kilistelyä on kuulunut ja näkynyt vähänkin blogeja seuraavien ruutujen läpi.

Tänä vuonna minä en valitettavasti päässyt juhliin mukaan, koska vietimme perhejuhlia samaiseen aikaan oman perheen keskuudessa. Meillä oli kyläilemässä noin 30 henkilöä, eikä emännän roolista noin vaan irrottauduttu. Vaikka rohkeimmissa ajatuksissa systerin kanssa ajattelimmekin hipsasta vähän toisenlaisiin juhliin.. 

Viime vuotisista juhlista voit lukea tästä linkistä, klik. Olin muuten oikein tyytyväinen omaan juhlalookkiini.

No mutta, uusia juhlia varmasti tulee eli enköhän minäkin vielä pääse mukaan:)

New Yorkin matka lähestyy kovaa kyytiä ja mietin tietysti jo matkalaukun sisältöä reissulle. Matka-asunkin pitäisi olla sekä rento että mielellään ihan hyvännäköinen. Syksyn trendeistä olen jotenkin hullun lailla ihastunut harmaiden gollareiden ja valkoisen pitsipaidan kombinaatioon. Tai harmaiden gollarihousujen, hyvin istuvan jakun ja korkkareiden yhdistelmään. Siis sellaisen vastakohtien yhdistämisen ideaan. Se toimisi matka-asuna minusta oikein mainiosti!

Harmaissa gollarihousuissa pitää olla aika matala vyötärö, jotain kivoja, mutta yksinkertaisia yksityiskohtia ja alaspäin kapenevat lahkeet. Raja urheiluhousujen ja salonkikelpoisten gollareiden välilä on hiuksenhieno eikä housut saa olla ne urheiluversiot, siis tässä yhteydessä.

Tilasin Zalandolta itselleni, kuten taannoin jo kerroinkin, nämä aivan ihanat  Rich & Royal housut, klik. Ne on juuri sellaiset, mitä ajattelin eli parhaimmillaan yhdistettynä pitsiseen kauluspaitaan ja korkkareihin. Tai jakkuun ja korkkareihin. 

Katselin Zalandon muitakin vaihtoehtoja ja onhan niitä! Noista omistani ei oikein ole enää pieniä kokoja jäljellä (oma kokoni on S), mutta hyviä muitakin vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon, eli kurkkaa ihmeessä, jos tämä trendi kolahtaa.

Tässä vielä joitakin inspiraatiokuvia Instasta poimittuna. Omaa asukuvaa ei valitettavasti vielä ole tarjolla, mutta enköhän saa kammettua itseäni taas joku päivä kameran eteen.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa!

(Teksti sisältää adlinkkejä ja johdattelee Zalando.fi -sivuille)


22.10.2014

Kosmetiikkaa - Sävyttävä hoitoaine

Kävin kampaajalla liian kauan aikaa jokunen tovi sitten. Se perussetti eli leikkaus ja värjäyshän siellä tehtiin. Hiusten tyviin laitettiin vähän tummempaa väriä, jotta juurikasvu ei häiritsisi liian pian. Olisiko se sitä luonnollista liukuvärjäystä vai vastenmielistä kaksivärisyyttä, rajoilla mennään..

Joka tapauksessa, minulle suositeltiin kampaamossa sekoitettavaa sävyttävää hoitoainetta, jotta väri säilyisi pidempään käyttökelpoisena eikä juurikasvun raja olisi niin luotisuora ja selkeä kuin se normaalisti tuppaa olemaan.

Hoitoaine tehdään siis jokaisen omaan väriin ja sävyyn sopivaksi eli mixtuura tehdään tyhjään pulloon aina paikan päällä. Sitä käytetään hiuksissa hoitoaineen tilalla noin kerran viikossa ja annetaan vaikuttaa muutaman minuutin ajan. Hiukset saa hyvää sävyä aina seuraavaan käyttökertaan saakka eli ainakin itselläni se on toiminut mainiosti ja antaa kampaamossa tehdylle värjäykselle selkeästi pidemmän eliniän. 

Olen aikaisemmin käyttänyt aina hopeashampoota, joka kuluttaa ikävästi hiuksia. Tykkään tästä hoitoainetuotteesta senkin tähden, että aine on selkeästi hellävaraisempi eikä sisällä ammoniakkia laisinkaan. Pigmenttiä on mukana runsaasti eli se värjää käsiteltyäkin hiusta ja samalla hoitaa sitä hellävaraisesti. Hiukset ei tunnu ollenkaan kovankappuraisen "värjätyiltä".

Me like!



19.10.2014

Sneak Peak - Home decoration

En ole tehnyt vielä kovin montaa juttua meidän uudesta kodista, jossa olemme asuneet jo seitsemän kuukautta. Jos aikaisemmin tekemäni jutut aiheesta kiinnostavat, niin käyppä kurkkaamassa niitä tästä, tästä, tästä, ja tästä.

Rakensimme siis hiljattain omakotitalon, jossa teimme hurjasti myönnytyksiä sen sijainnin nimissä.  Se ei ole kaikilta osin sellainen, josta olisin aina unelmoinut, koska tunteiden sijaan priorisoin näin mittavissa investoinneissa aina järjen tunteiden edelle.

Tontti on pieni ja sille rakennettu koti hurjan korkea. Koska tila on niin haasteellinen, olen tarvinnut sisustamisessa ulkopuolisen apua.  

Kesäloman aikana heinäkuussa Vepsäläisen sisustussuunnittelija Lari Vanninen vieraili meillä, teki sisustussuunnitelman ja siinä sitten kesän ja syksyn aikana olemme hiljalleen sitä toteuttaneet. Homma eteni niin, että Lari teki ehdotelmia, joita me sitten yhdessä säädimme hänen avustuksellaan meille sopiviksi. Suunnitelman suuret linjat (eli käytännössä kalusteiden paikat ja värimaailma) tuntuivat heti omilta, ja suurimmat säädöt tehtiin tietysti kalusteiden kanssa. Kalusteissa halusimme sellaista cosy -henkeä ja tottahan niiden piti olla omalle lompakolle sopivat.

Koti ei saa olla liian hieno paikka, jossa pitäisi varoa, mitä missäkin tekee tai missä istuu. En kaipaa kodista sisustuslehtiä varten tehtyä showroomia - kuvausareenaa, jossa pitäisi aina kaiken olla puts ja blanc. Sen tähden minusta ei saa tekemälläkään mitään sisustusbloggaajaa, koska en yksinkertaisesti halua enkä kyllä viitsisikään olla kotona siivousrätti aina toisessa kädessä ja kamera toisessa. Kodin pitää näyttää ja tuntua kodilta ja sen pitää tuottaa hyvää mieltä asukkailleen. Vain kunkin talon asukkaat tietävät itse, mitä se heidän arjessaan tarkoittaa. Joku oikeasti viihtyy imurin varressa ja kokee mielihyvää, kun siivousrätti on aina käden ulottuvilla ja se hänelle suotakoon. Minä vaan en ole sellainen. Ehkä senkin tähden niitä kotijuttuja ei aina ole tässä blogissa tarjolla:)

Muistan lapsuuden lomareissulta erään perheen, jonka kotona lapset eivät saaneet edes istua olohuoneen sohvilla, vaan heidän piti istua olkkarissa lattialla! Sohvat oli mukamas liian hienot lasten istuttaviksi. En ymmärtänyt silloin enkä kyllä ymmärrä vieläkään, miten jossain kodissa voi olla asioita, joita pitäisi suojella sen omilta perheenjäseniltä. Voi että se tuntui pahalta jo silloin pikkutyttönä! 

No mutta enihau. Syksyn aikana on joka tapauksessa luvassa enemmänkin juttua meidän kodista - olen mukana parissakin projektissa siihen liittyen. Tässä kuitenkin jo vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää.

^Kuvassa näkyy osa meidän keittiötä. Se on otettu olohuoneesta, joka on pari metriä keittiön alapuolella. 

^Olkkarin sohva on todellakin oleilua varten.

^mm Minä määrään tässä kodissa. Oliskohan muuten talon rouvalla ollut jumppahetki olkkarin matolla ja apuvälineet jääneet sitten keskelle lattiaa..Mitenkäs nyt näin sattui..

18.10.2014

Poncho ja Overknee -saappaat

Muistatteko kun tein postauksen, jossa kerroin hankkineeni ylipolvensaappaat ja kuinka olin poiminut Pinterestistä inspiraatiokuvia, miten niitä sitten yhdistelisin. No, se inspiraatiokuva löytyy muistin virkistämiseksi tämän postauksen lopusta.

Ensimmäisen oman inspiraatiokuvan olenkin jo toteuttanut, kas tässä näin. Siinä yhdistin saappaat  Mangon farkkumekkoon. Lopputulos olisi taatusti hieman käyttökelpoisempi, jos saappaiden kanssa olisi mustat paksut sukkikset. Silloin saappaan ja säären rajaa ei edes huomaisi ja jalat näyttäisi hurjan paljon pidemmiltä. Mutta toisaalta, asun juju on nimenomaan säären ja saappaan selkeässä rajassa.

Tällä kertaa poimin inspiskollaasista varastettavaksi toteutettavaksi Olivia Palermon tyylinäytteen, jossa hän yhdistää ponchon ja ylipolvensaappaat aika toimivalla tavalla keskenään. Mitäs tykkäätte tästä tyylivarkaudesta?


Päälläni oleva Noa Noan villainen poncho, josta myös tein juttua jokin aika sitten, oli kyllä melkoisen metsästyksen tulos. En raaskinut ostaa sitä täyshintaisena ja aloin seurata, josko se tulisi jonain kauniina päivänä vaikkapa (super)alennukseen. No eihän se tullut ja yhtenä päivänä sitä ei enää löytynyt mistään.

Köpiksen lentokentän Noa Noan liikkeestä sitten bongasin samaisen ponchon, mutta en raaskinut ostaa sitä sieltäkään, koska hinta oli nettikauppaakin kalliimpi. Sovitin ja ihastuin, mutta hinnan tähden ajattelin, että olkoon.

Sen verran tämä poncho kiusasi ajatuksissa, että kävin vielä Helsingin keskustan Noa Noan liikkeessä kyselemässä, mutta heidän valikoimissaan ei tätä yksilöä ollut. Sitä oli kuulemma kyselty kyllä jo heiltäkin..

Kunnes sitten eräänä päivänä bongasin ponchon taas Bootzin nettikaupasta - olisivatko tilanneet lisää, tiedä häntä. En alkanut enää odottaa, vaan tilasin sen täydellä hintaa ja sain sen viimeisen kappaleen. Eli nyt se on sitten minulla, jee!

Poncho on 80% villaa ja on kyllä hurjan lämmin! Malli on sopivan mittainen ja kaulus niin korkea, että huivia tämän kanssa ei tarvita.

Bootzin nettikaupasta tosiaan tämä Noa Noan poncho oli valitettavasti loppunut, mutta Zalandolta bongasin muutaman todella kivan yksilön, vaikka tämä ihana viittamainen takki, klik* tai sitten tämä Polo Ralph Laurenin neuleponcho*, josta mainitsin jo aikaisemmassa juttussani. Kallishan se on, mutta varmasti pehmeää, merinovillaa.


Ylipolvensaappaat on siis Zign -merkkiset* ja ne on sitä keinonahkaa, josta jokin aika sitten vähän soimasin itseäni. En vaan halunnut hankkia mitään huisin kalliita versioita, koska oletettavasti kyllästyn tähän pintamuoti-ilmiöön kohtuullisen nopeasti. Silläkin uhalla, että onhan näitä ylipolvensaappaita näkynyt naistenlehdissä, blogeissa ja katukuvassa jo useamman vuoden ajan. En vain tunne oloani ihan omaksi ja kotoisaksi näissä turhan sexy -systeemeissä..

Sexyt tai ei, jäljellä on vielä kolmas "tyylikaappaus", kun hyökkään keskimmäisen inspiraatiokuvan kimppuun. Voi että se näyttää kivalta ja tottahan minulla on jo päässäni idea, miten kokoan asun palat yhteen omaan tyyliin sopivaksi. Toteutan sen tässä syksyn aikana eli wait and see:)



Poncho: Noa Noa
Nahkahousut: Selected Femme
Ylipolvensaappaat: Zign
Aurinkolasit: Ray Ban
Laukku: Fendi
Hansikkaat: Zara


Tähdellä merkityt linkit (*) ovat adlinkkejä ja johdattelevat Bootzin tai Zalandon nettikauppaan.

17.10.2014

Salaharrastus

Nykyään taitaa olla aika trendikästä tehdä jotain salaa eli ikäänkuin piilossa. Harva se viikko saamme lukea tabloid -lehtien otsakkeista vaikkapa julkkisten salaeroista. Miten voi ihminen erota salaa? Jos pariskunta eroaa ilman että asiaa hehkutetaan naistenlehtien tai tabloidien etusivuilla - onko se sitä salaa eroamista? 

Ihan sama, minua ei oikeasti hetkauta suuntaan eikä toiseen minulle vieraiden ihmisten eroamiset tai yhteenliittymiset. Toimittajien keksimä salaisuus -termi tuo siihen vain niin jännittävän ja ihmeellisen sävyn, jopa vähän typerän, tai ainakin raflaavan.

No joka tapauksessa, siitä inspiroituneena minäkin ajattelin kertoa teille omasta salaharrastuksestani. Sellaisesta, jota en ole aikaisemmin teille kertonut eli eikö se silloin ole ansaitusti salaisuus -termiin oikeutettu teon eli harrastamisen muoto? 

Ja sitten se paljastus: Olen salaparturoinut puolisoni hiukset jo vuosien ja vuosien ajan. Mitäs siihen sanotte? 

Se lähti aikoinaan liikkeelle ihan kokeilemisen halusta ja tietysti myös siitä, että se oli niin helppo vaihtoehto. Me molemmat olemme samanlaisia työnarkomaaneja ja parturissa käynti tuntui olevan hänelle aina vähän hankalaa järjestää. Ja kun hän ei todellakaan vaadi hiuksiinsa mitään nuorisomuotileikkauksia eikä piittaa viimeisimmistä trendeistä, ei parturin roolissa olevankaan tarvitse olla hiusakatemiaa käynyt tukkatohtori. Ihan juristinkin tutkinto riittää:)

No sitten niistä vehkeistä. On selvää, että kotiparturilla täytyy olla kunnolliset vehkeet, jotta lopputulos on vähintäänkin siisti. Aluksi käytin apuvälineinä sekä saksia että hiusleikkuria, kunnes erään Italian loman yhteydessä hän poikkesi pikaparturoinnissa ja siellä herrahenkilö käytti pelkästään leikkuria. Hänen inspiroimanaan minäkin jätin sakset pois ja siirryin pelkkään leikkuriin. Sen terää on nimittäin helppo käyttää myös saksien roolissa.

Meillä alkoi vanha laite reistailla eikä jeesusteippikään pitänyt sen osasia enää kasassa eli oli todellakin uuden laitteen hankinnan aika. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan hetkeen (eli Remingtonin järjestämässä blogitilaisuudessa jokunen viikko sitten) ja sain Remingtonilta heidän uuden, lokakuussa myyntiin tulleen miesten hiustenleikkurin testattavakseni. 

Ensimmäinen käyttökerta on nyt takana ja voin vilpittömän rehellisesti sanoa, että kylläpä on hyvä laite! Se on tehokas, hiljainen ja terät on terävät kuin partaveitsi. En edes tiennyt, että Remingtonilta saa myös miesten tuotteita, koska olen jotenkin mieltänyt merkin vain naisten etuoikeudeksi.

Virtually Indestructible Hair Clipper on Remingtonin kaikkien aikojen tehokkain hiusleikkuri ja sen design on minusta oikein kaunis (jos näin voi tässä yhteydessä sanoa, heh). Pakkaus sisältää 11 kampaosaa (joista itse käytän vain yhtä) sekä maskuliinisen työkalupakkimaisen säilytyslaukun. 

Eiköhän näitä Remingtonin miesten hiusleikkurisettejä saa ihan marketeista ja tavarataloista. Hintakin on minusta laatuun nähden varsin kohtuullinen eli 99,95 euroa. Päihittää mennen tullen kalliimmatkin kilpaveljensä!

Aika hyvä idea isänpäivälahjaksi, by the way!