18.8.2014

Musta shortsiasu

Täytynee ihan nöyrästi tunnustaa, että ilmassa on jo todella syksyn tuntua. Ja samaan hengenvetoon täytyy myöskin kiittää ihan mielettömästä kesästä. Säitten säätäjä oli todella armollinen, ainakin meille, jotka lomailimme hiukan jälkijunassa. Eli hyvillä mielin täytyy ottaa syksy vastaan ja suunnata katse kohden tulevaa. 

Sisustusprojektista sen verran, että se etenee mukavasti, joskin pirun hitaaseen tempoon.. Huonekalujen tilausajat on vaan niin huikean pitkät! Ymmärrettävää tietysti, että yrittäjät ei halua säilöä huonekaluja varastoissaan, vaan niiden valmistus aloitetaan sitä mukaa kuin tilauksia tulee. No, eiköhän se aika kulu, odottavallakin, koska palan tietysti jo halusta esitellä lopputulosta! Minäkään en vielä oikein tiedä, millainen siitä lopulta tulee.

Viikonloppukin sujui oikein mukavasti, vieraiden tullessa ja mennessä. Meillä tosiaan yöpyi kuusi Weekend -festivaalivierasta, oikeastaan ympäri Suomen. Ja heh, Kymppi Uutisissa festareita kommentoineet neitokaiset kuuluivat tähän joukkoon:)

Pyörähdin viime viikolla H&M:llä katsastamassa sen syysuutuuksia ja siltä reissulta bongasin edellisessä asupostauksessa esittelemäni nuden röyhelömekon sekä tämän nyt päällä olevan mustan, trumpettihihallisen paidan. Ei voi muuta sanoa, että se liike kyllä yllättää aina kun siellä poikkeaa! Tämäkin paita on ihan superistuva, todella hyvänlaatuinen ja minusta ihan aistikaskin vielä. Menneen kesän muistoksi halusin parittaa sen vielä kesäisten cityshortsieni kanssa, eikä lopputulos ollut mielestäni mitenkään erityisen kesäinen. Olin ihan syysfiiliksissä paremminkin.

Mitäs tykkäätte asusta?




Shirt: H&M
Shorts: Banana Republic
Belt: Banana Republic
Heels: Billi Bi



17.8.2014

Kesän suosikkituoksu

Ajattelin taas ryhdistäytyä kosmetiikkapostausten suhteen ja tehdä juttua omista suosikkituotteistani. Tykkään itsekin lukea kanssabloggareiden suosikkeja, joten tehdään sellaisia toiseenkin suuntaan. Kokemukset on arvokkaita.

Aloitetaan kesän suosikkituoksusta. Olen tähän saakka ollut Victoria´s Secretin bodymistien suurkuluttaja ja hamstrannut niitä aina tilaisuuden tullen. Tuoksut on olleet hiukan vieraampia.

Ostin Kööpenhaminan lentokentältä viime keväänä ensimmäisen kyseisen ketjun tuoksun - sen kaikkein suosituimman. Ainakin lentokenttämyyjän mukaan Bombshell on Victoria´s Secretin myydyin tuoksu. En tiedä, onko asia näin ihan globaalisti vai pelkästään sen liikkeen osalta - ostin sen jokatapauksessa. 

Nyt kun kesä on lähestulkoon mennyttä aikaa, voin sanoa, että se oli kyllä tämän kesän suosikkituoksu. Tykkään ihan hurjasti! Bombshell on VS:n nettisivujen mukaan tuoksuna kukkais -hedelmäinen, jossa on sekoitus violettia passionhedelmää, Shangri-la -pionia ja vaniljaista orkideaa.  Tuoksu on minusta raikas ja kohtuullisen kevyt eikä sitä käyttäessä tarvitse pelätä, että tyrmää hajulla kaikki ympärillä olevat. Sitä voi tosin terästää saman sarjan bodymistillä, kuten itse olen toisinaan tehnyt.

Lähden taas viikon kuluttua päiväksi Köpikseen ja ajattelin testata jotain toistakin tuoksua seuraavaksi. Ei kai niitä turhaan kehuta! 

Onko teillä kokemuksia Victoria´s Secretin tuoksuista ja mitä suosittelisitte seuraavaksi? 




13.8.2014

Nude röyhelömekko

Toisin kuin monilla kanssabloggaajallani, minulla ei yleensä ole asukuvia jemmassa julkaisemattomina. Nyt kuitenkin niitä tuli hillottua jokunen hetki. Nimittäin tärkeä apuvälineeni MacBook Pro -koneeni ilmoitti tylysti, että iPhotossa alkaa varastotila olla täynnä. Höh, eihän sinne oltu jemmattuna vasta kuin vähän reilut 20 tuhatta valokuvaa.

Ei auttanut muu kuin siirtää vanhimpia ja suurimpia kuvatiedostoja muistitikulle, niin että uusia mahtuu tilalle. Ja muistitikun lisäksi olen säilönyt kuvia myös Picasassa ja osa on Google -tilillä. Päällekkäisyyttä löytyy eikä varastoinnissani ole yksinkertaisesti mitään logiikkaa. 

Olisi kiva tietää, mihin te varastoitte valokuvianne? Minä ainakaan en ole teetättänyt kuvista paperiversioita enää vuosiin, mitenkäs te muut?

Eli siis. Mekko on Henkkamaukalta ja ollut vallan mainio asu näinä helteisinä päivinä. Työpaikalla sillä ei pärjää ilman neuletakkia, kiitos hiton tehokkaan ilmastoinnin. Tykkään mekon hennosta nuden väristä ja tietysti röyhelömiehustasta. Kuminauhavyötärökin on oikein kepeää yleisilmettä tuova lisä, varsinkin sellaisille henkilöille, joilla selkä on suhteellisen pitkä jalkoihin verrattuna. Jaloille tulee pituutta ikäänkuin varkain.

Viikonloppu häämöttää ja hirvittää samanaikaisesti. Meille on nimittäin tulossa Weekend -festivaalivieraita yhteensä kuuden henkilön verran. No, eiköhän sopu sijaa anna:) Ja viikon kuluttua lauantaina saamme huikean mielenkiitoisia koiravieraita, kun Leon velipoika tulee verestämään muistoja varhaisilta pentuajoilta:) Aika jänniä aikoja siis edessä!







Dress: H&M
Cardigan: H&M
Heels: Nine West
Cuff: Banana Republic



11.8.2014

Inspiraation lähteenä - tyyli-ikoni Amal Alamuddin

Amal Alamuddin pomppasi suuren yleisön tietoisuuteen, kun hän kihlautui viime pääsiäisen aikaan itsensä George Clooneyn kanssa. Sen jälkeen paparazzit eivät ole jättäneet häntä rauhaan, koska kuuluisan kihlatun lisäksi hän on erittäin kaunis, näyttävä ja menestynyt 36-vuotias juristi. 

Minusta Amal Alamuddin´n virallisempi tyyli on kertakaikkisen hurmaava. Häntä ei ole juurikaan nähty tylsään mustaan jakkupukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena. Hän ei myöskään revittele antavilla kaula-aukoilla, statement -koruilla tai killeri korkokengillä. 

Hänen business -tyylinsä on ihanan hienostunutta, klassista ja samaan aikaan hyvin trendikästä. Vaaleanpunaiseen kotelomekkoon yhdistetyt eripari -kengät ei ihan sytytä, mutta muuten voisin kopioida hänen tyylinsä melkeinpä semmoisenaan.

Varsinainen tyyli-ikoni, vai mitä tykkäätte?


Kuvat täältä ja täältä.






10.8.2014

Viikonlopun synttärijuhlia ja Leo 12 vkoa

Kuten aikaisemmin jo mainitsin, meillä juhlittiin viikonloppuna perheen pienimmän synttäreitä. Juhlat olivat tismalleen päivänsankarin näköiset, esimerkiksi pöydän kattaus on täysin hänen omaa käsialaansa. Siitä ei ainakaan väriä puuttunut:) Äiti ei sotkeutunut synttärisuunnitelmiin eikä -toteutukseen mitenkään, paitsi tietysti leipurin roolissa. Itse asiassa leivonnaisetkin on juuri niitä, mitä päivänsankari itse toivoi.

Minua ei tarvitse montaa kertaa pyytää leipomaan ja kun juhlista on kyse, piti tietysti hieman testata jauhopeukalon taitoja. Kokeilin nimittäin Confetista ostamaani pitsikoristetta kahteen kakkuun ja hyvin näytti onnistuvan. Ensimmäinen kokeilukerta ei ollut ihan niin tuloksekas, pitsi nimittäin vähän repeili, mutta toinen oli jo huomattavasti jalostuneempi. Helppoa käyttää, kunhan keskittyy täyttämään silikonimuotin joka ikisen pikku reiän, mieluummin liian tarkkaan kuin sinne päin. Tämä kullan värinen massa oli ainoa, joka oli suoraan levityskelpoista, kaikki muut värit lienevät jauheen muodossa.

Leo oli tietysti juhlissa mukana. Jännää, miten sen kokoa hämmästellään aina, kun sen näkee ensimmäistä kertaa. Ja sylissähän se ei paina mitään, vaikka paksu karvapeite voisi olettaa sen olevan painavampi. Elopainoa on nimittäin noin kilo tai vähän sen yli. Se syö ihan hurjan hyvin ja suurempi haaste onkin pitää pienen ja hennon koiran paino sellaisena, ettei se nouse liikaa. Hennot luut ei tykkää liiallisesta painosta ja näin pienellä koiralla muutama sata grammaakin merkitsee hurjan paljon. Esimerkiksi makupalojen kanssa saa olla tosi tarkka, ettei niitä tarjoile vahingossa liikaa.

Lomakin lähestyy loppuaan ja mieli alkaakin olla jo enemmän ja enemmän työasioissa. Lomailen vielä maanantain ja tiistaina se sitten starttaa. Voisin melkein suositella lomalle jäämistä keskellä viikkoa, kuten tein tänä vuonna. Ensimmäinen viikko ei silloin ole kertalaakista niin pitkä.

Me menemme huomenna maanantaina Leon kanssa eläinlääkäriin 12 viikon rokotukseen eli jännä päivä luvassa meille molemmille! Niin ja minä sen jälkeen vielä kampaajalle..

Mukavaa uutta alkavaa arkea kaikille!









6.8.2014

Kokeilemisen arvoinen vinkki lahjan antajalle!

Tein aikoinaan juttua (klik) lahjaideasta henkilölle, jolla on jo kaikkea. "Lahja henkilölle, jolla on jo kaikkea" on ollut yllättävän suosittu hakusana tähän blogiin ja ehkä kyseisestä jutusta on jokunen, teknisesti lahjakas ihminen saanut jopa vinkkiä, tiedä häntä.

Saatan arvata, että aika moni sielunsisko potee samaa ongelmaa kanssani, eli mitä ihmettä antaa merkkipäivälahjaksi ihmiselle, jolla on periaatteessa jo kaikkea. Tai siis ihmiselle, joka ei tarvitse mitään erityistä. Mutta jolle kuitenkin haluaa antaa jotain mieleenpainuvaa.

Minulla on nimittäin aika mainio vinkki teille!

Oletteko kuulleet tai lukeneet lehdistä sellaisesta start-up -yrityksestä kuin Finnay? Kyseessä ei ole mikä tahansa pieni yritys, vaan yritys, joka tähtää tosissaan kansainvälisille markkinoille ja joka on kolmen suomalais -finalistin joukossa ehdolla kansainvälisesti arvostettuun Creative Business Cup -kisaan.

Ihan mielenkiintoista myös, että kyseisen innovatiivisen yrityksen toimitusjohtaja on Nainen (huom! isoilla kirjaimilla) eli Riikka Lindström. Sama Nainen löytyy myös suositun Magisso -brändin takaa (adlink).

Finnayn suurella mielenkiinnolla seurattu ja paljon palstatilaa saanut innovaatio on seuraavanlainen:

Finnayn verkkokaupassa on laaja valikoima erilaisia skandinaavisia design -tuotteita ja paikallisia elämyksiä välitettäväksi päivänsankareille tai vaikkapa mielitietylleen. Tai elämyslahjat vaikkapa työ- tai kaveriporukalle. Kun lahjan antaja ostaa lahjan Finnayn verkkokaupasta, lahjan saajalle lähtee tekstiviestillä ilmoitus asiasta. Tekstarissa on myös ehdotus ladata Finnay Wayfinder -sovellus, jonka jälkeen lahjan saajan seikkailu lahjan luokse voi alkaa. 

Lahjan saaja siis tietää tekstarin perusteella, kuka on lahjan antaja, mutta ei sitä, mitä paketissa on, eikä sitä, missä lahja sijaitsee. Lahjan antajan näkökulmasta taas säästyy se pähkäilemisen ja noutamisenkin ja toki myös paketoimisen vaiva..

Lahja noudetaan siis Wayfinderin avustamana itse jostain määrätystä Helsingin kivijalkamyymälästä kuten Minna Parikka, Kartell tai Missoni Home. Ja hei, kenelle kyseisten brändien lahja ei kelpaisi, kysympähän vaan?

Lahjan voi ostaa, olitpa missä päin maailmaa tahansa, mutta tällä hetkellä lahjan voi itse noutaa vain Helsingistä. Jos lahjan antaja asustaa muualla päin Suomea, se toimitetaan kyllä hänelle, mutta postin välityksellä. Yrityksellä on tarkoitus laajentua myös muualle sekä Suomea että maailmaa, eli seurailkaahan Finnayn palveluvalikoimaa vaikkapa sen Facebook -sivuja tykkäämällä.

BTW: Finnay on tiimeineen tänään torstaina (7.8.2014) koko päivän eli klo 10-20 tavattavissa lahjavalikoimineen täällä Helsingissä Keskuskadulla, Stokkan ja Marimekon välissä! Minä ainakin ajattelin siellä poiketa:)








^Aika tyylikkäitä lahjoja, joista ei voi olla tykkäämättä!


PS. Tämä ei ole mainospostaus siinä mielessä, että itse hyötyisin taloudellisesti tästä jutusta. Minusta Finnay on Wayfindereineen yrityksenä sen verran mielenkiintoinen, että se on taatusti paikkansa ansainnut jo innovatiivisuuden tähden tässä omassa blogissani.

Mutta siis, kokeilkaa ihmeessä lahjan antamista tämmöisessä, vähän erilaisessa ja taatusti jännittävässä muodossa!

EDIT: Lisään kuvan vielä torstain tilaisuudesta, jossa Finnay esitteli tuotelahjojaan ohikulkeville. Kuvassa toimitusjohtaja Riikka Lindström.





5.8.2014

Bloggaajat liikenteessä

Bloggauksen yksi ehdottomasti parhaita puolia on siihen kiinteästi liittyvä sosiaalisuus. Niin palaute sieltä ruudun toiselta puolelta kuin myös teidän lukijoiden tapaaminen sillointällöin satunnaisissa tilanteissa. Kanssabloggaajien tapaamiset on myös aina hurjan hauskoja. Meidän DNA molekyyleissä täytyy olla jokin yhteinen geenimutaatio, niin paljon samaa meissä kaikissa on.

Minuakin on pysäytelty kaupungilla, hihkaistu ohikulkiessa ja lähetelty tietysti sähköpostia, blogin kommentoinneista puhumattakaan. Kaikki ne tekee tästä tietyllätapaa yksinäisestä harrastuksesta aika hurjan paljon jännittävämpää ja ehdottomasti mukavampaa. Mikään harrastus ei elä tai kanna, jos siitä ei saisi mitään palautetta tai jos sitä kohtaan ei tuntisi suurta intohimoa. Väitän, että sosiaalisuus on se seikka, joka saa bloggaajan tuntemaan intohimoa harrastustaan (tai osalle jopa työtään) kohtaan.

Kiitos Teille siitä kaikesta! 

Syy, miksi asia tuli mieleeni jälleen kerran, johtuu siitä, että olimme tänään Marjukan ja Maijun kanssa eräässä mielenkiintoisessa pressitilaisuudessa. Marjukan kanssa olimmekin sopineet jo etukäteen tapaamisesta, ja Maijun näkeminen oli mukava sattuma. Lähdimme heti tilaisuuden jälkeen "jatkoille" lähikahvilaan vaihtamaan kuulumisia ja voi jösses sitä puheen tulvaa:) 

Palataan itse aiheeseen myöhemmin, mutta tässä jotain hauskoja hetkiä meidän tapaamisestamme, olkaatte hyvät!




^Kyseinen kahvila oli Maijun ehdottama, koska siellä on poikkeuksellisen hyvät valikoimat keliaakikoille. Ja aina ennen annoksiin kajoamista ahkera bloggaaja kaivaa kameran esiin ja tekee siitä jutun. Elämän herkkuhetket on aina bloggaamisen arvoisia. 



^Olisko tämä Marjukan kuvaushetki päätynyt Instagramiin? Tuskin perhealbumiinkaan..

^Minun herkkuhetkeni, koemaistaminen jo takana.

Kiitos Ihanille Naisille mukavasta hetkestä! Elämän herkkuhetket kahvitteiluineen ja leivoksineen loistavassa seurassa on aina blogijutun arvoisia!